HMS Hermes (95)

Aluksen tilaaminen heinäkuussa 1917 oli merkkipaalu Kuninkaallisen laivaston historiassa, koska se oli ensimmäinen kerta kuin lentotukialuksen tekeminen aloitettiin aivan alusta. Seuraava vastaavanlainen tilaus tehtiin vasta viisitoista vuotta myöhemmin. Aluksen tuli kyetä operoimaan yhdessä risteilijöiden kanssa ainoana erona suurempi tiedustelukyky johtuen aluksella olevista 25 lentokoneesta. Suunnittelussa päädyttiin rakentamaan kevyen risteilijän kaltainen alus, jos verrataan kokoa, tehoa, panssarointia, moottoreita tai nopeutta.^[1]

Runko oli risteilijän runko, jonka päälle rakennettiin vahvistettu kansi. Kannen päälle rakennettiin 400 jalkaa pitkä, 50 jalkaa leveä ja 16 jalkaa korkea lentokonehangaari, jonka katoksi rakennettiin yhtenäinen aluksen mittainen lentokansi. Alukselle rakennettiin kaksi nelikulmaista hissiä koneiden siirtämiseksi hangaarista kannelle.^[1]

Hermes laskettiin vesille torstaina 11. syyskuuta 1919 kumminaan rouva A Cooper, Lloyd Georgen yhteishallituksessa Amiraliteetin ensimmäisenä lordina olleen herra Walter Longin tytär. Vesillelaskun jälkeen alus oli neljä kuukautta ankkurissa Elswickissä. Telakan sulkemisen jälkeen alus hinattiin tammikuussa 1920 Devonportiin, jossa se uudelleen ankkuroitiin Hamoazeen odottamaan päätöstä kohtalostaan. Amiraliteetti hyväksyi aluksen piirustukset maaliskuussa.^[2]

Aluksen rakennustyöt jatkuivat 1920 Devonportin telakalla ja aluksen ensimmäinen päällikkö kapteeni Kunnianarvoisa Arthur Stopford määrättiin alukselle helmikuussa 1923. Alus oli maanantaina 6. elokuuta valmis koeajoihin ja hinattiin kaksi päivää myöhemmin kuivatelakalta numero 8 Hamoazen poijuun numero 8 ja seuraavana päivänä edelleen Plymouth Soundiin. Alus suoritti perjantaina 10. elokuuta ensimmäisen koeajonsa. Koeajot saatiin päätökseen 27. elokuuta, jonka jälkeen alus palasi Devonportiin viimeisteltäväksi.^[3]

Miehistö siirtyi alukselle tiistaina 19. helmikuuta 1924. Samana päivänä kapteeni Stopford määräsi aluksen palvelukseen otettavaksi.

Alus aloitti 25. helmikuuta koulutus- ja koeajot. Plymouthin laivastoaseman komentaja vara-amiraali Sir R. Phillimore tarkasti aluksen miehistöineen 2. maaliskuuta ja oli tyytyväinen näkemäänsä. Alus jatkoi koulutuspurjehdusta ja saapui 9. maaliskuuta Rosythiin, jossa se liitettiin Atlantin laivastoon.^[4]

Hermes vastaanotti 17. maaliskuuta merellä kaksi juuri palvelukseenotettua Fairey IIID:tä. Seuraavat kahdeksantoista päivää alus oli yöt ankkurissa Rosythissä ja päivät purjehti merellä miehistön ja lentolaivueiden koulutuksessa. Alus siirrettiin huoltoon 7. huhtikuuta Portsmouthiin, mistä se palasi palvelukseen toukokuun puolessa välissä. Palvelukseen palattuaan aluksella jatkettiin koulutusta.^[4]

Kesäkuussa Hermes osallistui koulutuspurjehdukseen, jonka aikana alus operoi muun muassa taistelulaiva HMS Queen Elizabethin kanssa. Koulutuspurjehduksen aikana alus kiersi laivaston kotisaarten merkittävimmät tukikohdat kuten Scapa Flow, Oban, Firth of Clyde ja Devonport. Koulutuspurjehdus päättyi 11. heinäkuuta, kun Hermes liittyi Atlantin laivastoon, joka oli ankkurissa Torbayssa.^[5]

Hermes lähti 23. heinäkuuta liittyäkseen 1. Taistelulaivaviirikköön. Ne matkasivat Spitheadiin, jossa alus ankkuroitui ja aloitti valmistautumisen kuningas Yrjö V:n laivastokatselmukseen (engl. Royal Fleet Review). Katselmus pidettiin osana Wembleyllä pidettävää Brittiläisen Imperiumin esittelyä (engl. British Empire Exhibition), mikä oli samalla edellisen suuren laivastonkatselmuksen kymmenvuotismuistojuhla. Alusmäärä oli esittelyiden välillä laskenut kuitenkin merkittävästi määrärahojen supistuessa.^[5]

Hermes oli pääosan ajasta ennen toista maailmansotaa Kiinan laivastoasemalla. Alus lähti 7. elokuuta 1930 Hongkongista Singaporen, Colombon ja Adenin kautta Englantiin. Suezin kanavan alus läpäisi 7. syyskuuta ja oli kaksi päivää myöhemmin Port Saidissa. Alus jatkoi matkaansa 9. syyskuuta kohti Maltaa ja Gibraltaria ja aluksen komentosillalta havaittiin 23. syyskuuta kello 8.10 Isle of Wightin St. Catherinen majakan valo. Myöhemmin samana päivänä aluksen lentokoneet lensivät RAF Gosportiin. Alus ankkuroitui Portsmouthiin Pitch House Jettyyn.^[6]

Hermes purjehti 29. syyskuuta Chathamiin ja se kiinnitettiin vielä samana iltana poijuun Sheernessissä. E. J. G. Mackinnon^[7] otti aluksen päällikön tehtävät vastaan 2. lokakuuta Campbellilta ja alus kolme tuntia päällikkyyden vaihtamisesta aluksen miehistö siirtyi maihin aluksen poistuessa palveluksesta.^[6]

RFA Nimble kuljetti 3. lokakuuta aamupäivällä Hermekselle uuden miehistön ja tuntia myöhemmin alus palasi palvelukseen. Alus määrättiin uudelleen Kaukoitään, mutta ennen lähtöään se siirtyi huollettavaksi Chathamin telakalle. Alus aloitti huollon jälkeiset kaksipäiväiset koeajot 3. marraskuuta ennen purjehdustaan Spitheadiä ja Portsmouthin telakkaa.^[8]

Hermes nosti kannelleen 403 lentueen Fairey Flycatcherit ja 440 lentueen Fairey IIIF:t ollessaan kiinnittyneenä Pitch House Jettyyn. Lisäksi alukselle siirrettiin kuusi Blackburn Ripon -torpedokonetta HMS Eaglelle, jonka palveluspaikkana oli Välimeren laivasto Maltalla. Alus aloitti matkansa Portsmouthista Välimeren kautta Kauko-itään 12. marraskuuta. Alukselta nousi kahdeksan päivää myöhemmin Eaglen Riponit siirtyäkseen omalle alukselleen.^[8]

Hermes purjehti 1. joulukuuta Suezin kanavan läpi suunnaten Adeniin. Adenissa viivyttiin ainoastaan alle vuorokausi, minkä jälkeen purjehdusta jatkettiin Colomboon ja Singaporeen, jossa alus miehistöineen vietti joulun. Alus jatkoi joulun jälkeen matkaansa ollen vuoden vaihteessa Etelä-Kiinan merellä ja se saapui 2. tammikuuta 1931 Hongkongiin.^[8]

Hermes aloitti 4. tammikuuta 1937 purjehduksensa Hongkongista risteilijä HMS Dorsetshiren ja hävittäjien HMS Dianan ja HMS Duncanin kanssa kohti Hollannin Itä-Intiaa, josta matka jatkui kohti Singaporea. Alus vietti helmikuun Singaporessa, kunnes jatkoi matkaansa 17. maaliskuuta Penangin, Colombon ja Adenin kautta. Alus purjehti 16. huhtikuuta Suezin kanavan lävitse ja miehistö lepäsi kolme päivää Maltalla. Alus saapui 3. toukokuuta Plymouthiin.^[9]

Alus osallistui kuninkaalliseen katselmukseen 21. toukokuuta. Alus siirrettiin 24. toukokuuta Hamoazeen, jossa sen kattilat sammutettiin. Alus hinattiin laituriin, jossa sen varastot tyhjennettiin ja ammukset poistettiin. Aluksen miehistö poistui 11. kesäkuuta ja alukselle siirrettiin osasto laivaston reservistä. Reservimiehistön saavuttua ja vastaanotettua aluksen, se poistettiin palveluksesta ja siirrettiin reserviin.^[10]

Toisen maailmansodan puhjetessa alus siirrettiin Englantiin. Aluksen lentokoneina oli tällöin 9 Fairey Swordfish torpedopommittajaa. Alus oli aluksi reservialuksena ja osallistui sukellusveneiden torjuntapartioon, kunnes HMS Courageous upotettiin. Alus siirrettiin Etelä-Atlantille hakemaan Admiral Graf Speetä, mutta se sai käskyn siirtyä Dakariin ja toimia yhdessä ranskalaisen laivasto-osaston kanssa.

Pääartikkeli: Operaatio Catapult

Ranskan antauduttua 21. kesäkuuta Saksalle ja lopetettua sotatoimet, Senegalin kuvernööri ilmoitti siirtomaan pysyvän uskollisena marsalkka Petainin Vichyn Ranskan hallinnolle, jolloin satama muuttui turvattomaksi brittiläisille sotalaivoille. Hermeksen uudeksi kotisatamaksi määrättiin Freetown.

Hermes oli laivasto-osaston lippulaivana 8. heinäkuuta Dakarin edustalla esitettäessä brittien uhkavaatimus ranskalaisen taistelulaivan Richelieun kapteenille. Richelieun kapteeni kieltäytyi kaikista esitetyistä vaihtoehdoista, minkä jälkeen britit yrittivät upottaa taistelulaivan syvyyspommein lastatulla veneellä. Yritys epäonnistui ja seuraavaksi Hermekseltä nousi kuusi Fairey Swordfish torpedokonetta, joista yhden laukaisema torpedo vaurioitti Richelieuta. Taistelulaiva kykeni kuitenkin murtautumaan avomerelle.

Alus kolaroi vuoden 1940 puolessa välissä AMC Corfun kanssa. Törmäyksessä aluksen etuosa vaurioitui pahoin.

Etelä-Afrikassa tehtyjen korjausten jälkeen alus palveli Afrikan itärannikolla.

Britannian maahyökkäys aloitettiin alkuvuodesta 1941 Italian Itä-Afrikkaan ja tukialukset toimivat lähesisessä yhteistyössä hyökkäävien maavoimien kanssa. Ennen Italian Somalimaassa sijaitsevan Kismayan valtausta laivasto antoi tulitukea kahdelle hyökkäysrivistölle, jotka etenivät kohti kaupunkia.

Hermekseltä noussut lentokone toimi Shropshiren rykmentin tykistön tulenjohtajana sekä suoritti kuvaustiedustelua. Samoin Hermeksen lentokoneet pakottivat 10.-19. helmikuuta useita akselivaltojen aluksia pysähtymään ja pudottivat niille pussin, jossa oli HMS Hawkinsin luo ohjaava viesti. Hawkins asetti aluksiin valtausmiehistöt. Yhden saksalaisen aluksen miehistö hylkäsi aluksensa nähtyään lähestyvän lentokoneen ja toista, joka kuljetti valkoihoisia joukkoja, pommitettiin. Ainoastaan yksi akselivaltojen kauppa-aluksista pääsi pakenemaan.^[11]

Hermes osallistui myös Lähi-idän tapahtumiin.^[12]

Japanilaiselta taistelulaivalta Harunalta lähtenyt tiedustelulentokone havaitsi 9. huhtikuuta Hermeksen sekä sitä saattavan hävittäjän, joka olivat lähteneet Trincomaleen laivastotukikohdasta edellisenä päivänä väistäessään odotettua japanilaisten ilmahyökkäystä. Tukialuksella oli ainoastaan kaksi huollettavana olevaa Fairey Swordfishia.

Japanilaisilta tukialuksilta nousi 63 Val syöksypommitajaa sekä niitä saattamaan yhdeksän Zeroa. Lentotukialus Shokakulta lähtenyt komentajakapteeni Kakuichi Takahashi johti hyökkäävää osastoa. Alus tavoittivat Hermeksen kello 10.35. Alus lähetti hätäkutsua saadakseen hävittäjäsuojaa, mutta turhaan.

Hermes ja sitä saattanut hävittäjä upposivat 9. huhtikuuta 1942 noin kello 11.00 Ceylonin edustalla. Hermekseen osui ainakin 20 pommia, jotka repivät sen palasiksi. Sairaalalaiva pelasti henkiinjääneet noin kuusi tuntia myöhemmin. Alusten mukana hukkui 315 miehistönjäsentä sekä Hermeksen komentava upseeri kapteeni R. F. J. Onslow. ^[12]

• 824 laivue Fairey Seal lokakuu 1934 -toukokuu 1937
• 803 laivue (entinen No405 Lentue) Hawker Osprey tammikuu 1935 - huhtikuu 1937
• 814 laivue syyskuusta 1939 - helmikuuhun 1942 Fairey Swordfish II syyskuu 1939
• 710 laivue toukokuu 1940 Supermarine Walrus I

• McCart, Neil: HMS Hermes 1923 & 1959. Cheltenham, Englanti: Fan Publications, 2001. ISBN 1-901225-05-4 (englanniksi)
• Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
• Sturtivant, Ray & Cronin, Dick: Fleet Air Arm Aircraft, Units and Ships 1920 to 1939. UK: An Air-Britain Publication, 1998. ISBN 0-85130-271-8 (englanniksi)
• Jackson, A. J.: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968. (englanniksi)
• Taylor, H. A.: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7 (englanniksi)

• Fleet Air Arm archiven HMS Hermes sivusto
• HMS Hermeksen operaatiohistoria