Fondmetal

Vuonna 1961 Gabriele Rumi otti hallintaansa isoisänsä perustaman valimon toiminnan, joka sijaitsi Brescian kunnassa Italiassa. Moottoriurheilusta innostuneena henkilönä Rumi pääsi omistamansa valimon avulla osallistumaan Formula Monza -sarjaan 1960-luvulla.

Gabriele Rumi suhtautui autoihin intohimoisesti ja näki auton osien valmistamisessa mahdollisuuden tehdä liiketoimintaa. Paloscossa Rumi valmistutti auton osia Maseratille, Fiatille, Ivecolle ja Magneti Marellille. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, joten vuonna 1972 Gabriele Rumi teki rohkean päätöksen oman tuotemerkin perustamisesta ja perusti Fondmetalin.

Fondmetalin tuotteeksi valikoituivat alumiinivanteet ja ennen pitkää Fondmetal saavutti itselleen johtavan aseman suunnittelun, tuotekehityksen ja vanteiden valmistamisen markkinoilla Italiassa.

Vuonna 1983 Fondmetal ryhtyi sponsoroimaan italialaista F1-kuljettajaa Piercarlo Ghinzania ja 1980-luvun puolivälissä Fondmetal toimitti vanteita Williamsin, Ligierin ja Tyrrellin Formulatalleille.

Fondmetal päätyi pääsponsoriksi Osella-tallille vuonna 1989, ja vuonna 1990 Rumi osti tallin toiminnan Fondmetalille.^[7]

Fondmetal lähti vuoden 1991 Formula 1 -kauteen, yhtenä sarjan vaatimattomimmista kilpatalleista. Tallin ainoana kuljettajana jatkoi Osellalla edelliskautena ajanut Olivier Grouillard. Tallin FA1M-E90 -auto oli lähinnä lievästi paranneltu malli edelliskauden Osellan ajokista. Tallin Ford-moottorit saatiin Cosworthilta. Tallin auto oli kuitenkin auttamattomasti heikompi muita, jopa vastaavanlainen yhden auton talli Coloni, oli Fondmetalia nopeampi aika-ajoissa. Tallin uusi auto Fomet-1, joka oli Brittiläisen ajatushautomon Fometin käsialaa, valmistui kauden kolmanteen osakilpailuun mennessä. Heikon suoritustehon vuoksi talli ei päässyt läpi edes esikarsinnoista kauden viidessä ensimmäisessä kilpailussa. Tallin johto ei liialti arvostanut kuljettajana toimineen Olivier Grouillardin holtitonta ajotyyliä, ja hänet korvattiin kauden kolmessa viimeisessä kilpailussa AGS-tallissa aiemmin saman kauden aikana ajaneella Gabriele Tarquinilla. Kaiken kaikkiaan Fondmetal starttasi kauden aikana kuuteen osakilpailuun ja pääsi maaliin asti kolme kertaa. Maaliinajetuista tuloksista kaksi tuli Tarquinin toimesta.

Seuraavalle kaudelle Fondmetal laajentui kahden kuljettajan talliksi. Tarquini jatkoi tallissa ja toiseksi kuljettajaksi tuli Sveitsiläinen Andrea Chiesa. Fondmetal aloitti kauden Fomet-1-autoon pohjautuneella GR01-autolla, johon jouduttiin mittasuhdeongelmien vuoksi asentamaan tehokkaiden Lamborghinin ja Juddin moottoreiden sijasta heikompi Fordin HB-moottori.^[2] Sergio Rinlandin suunnittelema kokonaan uusi GR02-auto valmistui vasta Kanadan osakilpailuun mennessä. Suoritusten taso ei juurikaan parantunut. Tarquini keskeytti kahdeksan kertaa perättäin kauden aikana, ja toista autoa ajanut Chiesa karsiutui seitsemän kertaa kauden aikana. Tarquini onnistui ajamaan maaliin asti Britannian osakilpailussa sijalla 14,^[8] mutta muuten kausi meni hänellä keskeyttämisien merkeissä. Unkarin osakilpailussa Fondmetal korvasi Andrea Chiesan Eric van de Poelella, joka onnistui ajamaan kotikilpailussaan, Belgiassa maaliin sijalla 10.^[9][10][11] Italian osakilpailun jälkeen Fondmetal joutui lopettamaan toimintansa Formula 1 -tallina rahoitusvaikeuksien vuoksi.

Vuoden 1992 aikana Sergio Rinland alkoi kehittelemään uutta F1-autoa kaudelle 1993 yhdessä Astuato-yhtiönsä kanssa siinä toivossa, että Fondmetal jatkaisi tallin toimintaa vielä vuonna 1993. Tallin toiminta kuitenkin loppui syyskuussa 1992 ja uuden auton muotoilu valmistui alkuvuodesta 1993. Vuotta myöhemmin Rinland myi muotoilun Guido Fortille, joka käytti piirustuksia vuonna 1995 Formula 1 -sarjaan osallistuneen Fortin FG01-autossa, joka muistutti paikoittain Fondmetalin GR02-autoa.

Gabriele Rumi palasi vielä Formula ykkösiin, Fondmetalin toimiessa teknisenä yhteistyökumppanina Tyrrellin kanssa vuonna 1994 ja myöhemmin Minardin kanssa 1996. Kumpikin talli käytti Fondmetalin Pohjois-Italiassa sijaitsevaa tuulitunnelia hyväkseen, uusia autoja suunniteltaessa.

Rumi kasvatti osuuttaan Minardi-tallissa ja hänestä tuli tallin osa-omistaja kunnes joutui luopumaan osuudestaan vuonna 2000, jolloin hänellä todettiin syöpä. Kaudella 2000 Minardi käytti Fondmetal -merkkisiä moottoreita.