Essi Renvall

Ester Lähde syntyi Oulussa, jossa hän myös vietti lapsuusvuotensa. Isä oli nahkurimestari ja äiti ompelija. Hän muutti perheensä mukana Tampereelle ollessaan kymmenvuotias, ja vuodet 1930–1932 hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Koulussa hän tapasi tulevan aviomiehensä Ben Renvallin. Avioliitto kesti vuodet 1933–1943, jonka jälkeen Renvall otti eron.^[1]

Essi Renvall järjesti debyyttinäyttelynsä vuonna 1933 ja hän sai kiitosta herkkänä lapsikuvaajana. Hän oli kuitenkin ansiotyössä mainospiirtäjänä, mikä viivytti ensimmäisen yksityisnäyttelyn syntyä. Vuoden 1942 taidenäyttelynsä myötä taiteilija sai WSOY:ltä tilauksen kolmestakymmenestä kirjailijamuotokuvasta. Renvall teki WSOY:n tilauksesta veistokset muun muassa Mika Waltarista ja Saima Harmajasta, ja sai näiden jälkeen lukuisia työtilauksia. Renvallille myönnettiin myös useita stipendejä ja apurahoja, ja hän järjesti näyttelyitä ympäri maailmaa esimerkiksi Pariisissa, Firenzessä, ja aina New Yorkissa ja Kiinassakin asti.^[2][3]

Vuosina 1947-1949 Renvall työskenteli kuvanveiston opettajana Suomen Taideakatemian koulussa^[2].

Sodan jälkeen Renvall veisti monumentaaliveistoksia ympäri Suomea sijaitseviin julkisiin tiloihin, esimerkiksi Uuno Kailaan patsaan Heinolaan. Tunnetuin hänen monumentaalitöistään on Rauhanpatsas (1968) Helsingin Eteläsatamassa.^[1][4] Lisäksi Renvall veisti neljän presidentin muotokuvat, teki useita muistomerkkejä ja suunnitteli monia mitaleja.^[3]

Renvall oli suomalaisten naisveistäjien pioneeri, joka valmisti tilauksesta monumentaaliveistoksia julkisiin tiloihin, ja onnistui ensimmäisenä kuvanveistäjänaisena elättämään itsensä ja perheensä veistouransa avulla.

Hänelle myönnettiin vuonna 1959 Pro Finlandia-mitali, ja vuonna 1969 hänestä tehtiin Suomen Kuvanveistäjäliiton kunniajäsen.

Essi Renvall kuoli vuonna 1979. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.^[5]

Valokuvaaja Simo Rista oli hänen poikansa, Renvallilla oli myös kolme muuta lasta.^[4]

Renvallin ateljee sijaitsi Hakaniemen maitokaupan tilassa.

Hänen teoksistaan suuri osa on pronssivaluja, mutta hän viimeisteli usein taiteessaan myös pronssivalusta ylijääneen kipsimuotin, ja teki näin samasta teoksesta kaksi erilaista versiota, kipsisen sekä pronssisen.

Vuonna 1951 Renvall inspiroitui Egyptin matkallaan värikkäistä työskentelytavoista, ja samana vuonna hän toteutti ensimmäisen polykromaattisen eli monivärisen veistoksensa, viisivuotiasta Erkki Tuomiojaa esittävän muotokuvan. Tämän jälkeen Renvallin matkat esimerkiksi Nepaliin ja Neuvostoliittoon toivat itämaisia vaikutteita hänen teoksiinsa, joihin hän alkoi lisätä värien lisäksi myös koru-upotuksia, kiviä ja helmiä. Lisäksi hän lisäsi joihinkin veistoksiinsa lehtikultauksia^[6].

Renvallin tuotantoon kuuluu tavallisempien patinoitujen pronssiveistosten lisäksi myös marmoriveistoksia ja useita kipsiteoksia, sekä piirroksia ja maalauksia. Renvall on yksi Suomen historian tuotteliaimmista kuvanveistäjistä.^[3]

• Kala ja poika -suihkukaivoveistos, Elannon puistikko, Mannerheimintie, Helsinki, 1936
• Uuno Kailaan patsas, Heinola, 1948
• Kotkan pojat, Kotka, 1951^[7]
• Haavoittunut sotilas -sankaripatsas, Hatsalan (sankari) hautausmaa, Kuopio, 1951
• Huhtamäki-yhtymän monumentti, Kokkola, 1952
• Korkokuva, Koskenmäen kansakoulu, Nokia, 1953
• Kalevalaisen naisen muistomerkki, Jyväskylä, 1954
• Atlas-tyttö, Marianpuisto, Tampere, 1954
• Selma Anttilan muistomerkki, Orimattila, 1955
• J. H. Erkon muistomerkki, Erkonpuisto, Lahti, 1956
• Kristuksen toinen tuleminen -alttariveistos, Karjasillan kirkko, Oulu, 1963
• Rauhanpatsas, Kaivopuiston ranta, Helsinki, 1968
• Veistos, Turun krematoriokappeli, 1969

•  
  Kala ja poika, 1936, Helsinki.
•  
  Vapauden henki, 1945, Oulu.
•  
  Uuno Kailaan patsas, 1948, Heinola.
•  
  Kokko, 1951, Kokkola.
•  
  Haavoittunut sotilas, sankarimuistomerkki, 1951, Kuopio.
•  
  Perustuslaillisten lakimiesten kokouksen muistolaatta, 1952, Lahti.
•  
  Äiti saattaa lapsia kouluun, 1953, Nokia.
•  
  Kalevalainen nainen, 1954, Jyväskylä.
•  
  Atlas-tyttö, 1954, Tampere.
•  
  Kotkan pojat, 1956, Kotka.
•  
  J. H. Erkko, 1956, Lahti.
•  
  Presidentti J. K. Paasikiven syntymäpaikan muistomerkki, 1961, Hollola.
•  
  Rauhanpatsas, 1968, Helsinki.

• Valtion taidekilpailun 4. sija 1935,
• Elannon suihkukaivokilpailun 1. sija 1936
• Dukaattikilpailun 1. sija 1937
• 2. sija 1937
• 1. sija 1942
• A. Kordelinin muistomerkin luonnoskilpailun jaettu 2. sija yhdessä arkkitehti Ypyän kanssa 1945,
• J.K. Paasikiven mitalikilpailun 1. sija 1946
• Kordelinin mitalikilpailun 1. sija 1946
• Huhtamäki-yhtymän monumenttikilpailun 1. sija 1950
• Kuopion sankaripatsaskilpailun jaettu 1. sija yhdessä arkkitehti. A. Blomstedtin kanssa 1950
• Tammisaaren sankaripatsaskilpailun jaettu 1. sija yhdessä arkkitehti Aili Pulkan kanssa 1951
• Tampereen Kalevan muistomerkkikilpailun 1. sija 1968
• Turun krematorion veistokilpailun 1. sija 1969
• Pro Finlandia -mitali 1959
• Valtion taiteilijaeläke
• Suomen Kuvanveistäjäliiton kunniajäsen 1969^[4]

• Lindgren, Liisa: ”Renvall, Essi (1911–1979)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 234–235. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5 Teoksen verkkoversio.
• Renvall, Essi: Nyrkit savessa. [Omaelämäkerta.] Weilin+Göös 1971, Helsinki.
• Essi Renvall. Suomen Taiteilijaseuran kuvataiteilijamatrikkeli.

• Kekäläinen, Tarja (toim.): Essi Renvall. (Kirjokansi, 123) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISSN 2323-7392 ISBN 978-952-222-722-5
• Lähteenoja, Sirkka-Liisa: Sopuli, persoonat ja sivupersoonat, s. 157–164. Huhmari: Karprint Ky, 2002. ISBN 952-9748-42-6

• Weiland-Särmälä, Katja: Estoton Essi Antiikki & Design. 18.10.2016. Viitattu 18.10.2018.
• Essi Renvallin kirjailijamuotokuvia  WSOY-taidekokoelma. Viitattu 18.10.2018.
• Essi Renvall - Kuvanveistotaiteen naispioneerin elämä ja tuotanto upeassa kirjassa Oulun kaupunki. 16.6.2016. Viitattu 18.10.2018.
• Essi Renvall – veistospäiden valtiatar  Eeva. numero 1/2017. Viitattu 18.10.2018.
• Renvall, Essi hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)