Cumae

Kyme sijaitsi Campaniana myöhemmin tunnetun alueen länsirannikolla eli Tyrrhenanmeren rannalla noin 10 kilometriä pohjoiseen Misenonin (Misenum) niemestä. Kaupungin alue on osa tuliperäistä Campi Flegrein eli ”Tulikenttien” aluetta. Kymen kaupunkivaltioon kuuluivat näiden kenttien lisäksi muun muassa viinintuotantoon käytetyt kukkulat, jotka erottivat alueen Kymen- eli Cumaenlahden (nyk. Napolinlahti) alueesta. Laajimmillaan kaupunkivaltio hallitsi koko Campanian aluetta.^[3][4]

Kymen ympäristö oli tuliperäisyyden ansiosta hedelmällistä viljelymaata. Kaupungin lähellä sijaitsivat kraatterijärvet Avernus ja Lucrinus, joista Avernusta pidettiin Haadeen sisäänkäyntinä. Kaupungilla oli hyvät satamat, jotka sijaitsivat Misenonissa ja Dikaiarkhiassa (Dicaearchia). Hieman idempänä sijaitsi Kymen siirtokuntanaan perustama Neapoliin kaupunki.^[4]

Kyme voidaan lukea osaksi Suur-Kreikan eli Magna Graecian aluetta termin laajassa merkityksessä. Joskus termillä viitataan kuitenkin lähinnä aivan Italian eteläisimmän rannikon kreikkalaiskaupunkeihin ja kaikkein rajatuimmassa merkityksessä pelkästään Tarantonlahden siirtokuntiin. Kaupunki oli Tyrrhenanmeren rannikon kreikkalaiskaupungeista pohjoisin yhdessä Neapoliin kanssa.

Kymen seudun alkuperäiset asukkaat olivat ei-kreikkalaisia samnilaisia eli oskeja. Kreikkalaiset tunsivat seudun jo mykeneläisen kauden retkiltään 1100-luvulta eaa.^[3]

Kymen kaupungin perustaminen ajoitetaan nykyisin noin vuosiin 750–725 eaa. eli hieman myöhempään aikaan kuin Pithekussain asuttaminen noin 770 eaa. Kymeä pidetään koko Italian varhaisimpana varsinaisena kreikkalaisena siirtokuntana ja kaupunkina sekä Suur-Kreikka että Sisilia mukaan lukien, sillä Pithekussain tarkasta asemasta on erimielisyyttä; sitä on pidetty kauppa-asemana, mutta myös mahdollisesti omana poliksenaan. Kymen perustajien katsotaan tulleen Euboian Khalkiista ja Eretriasta, ja siirtyneen paikalle Pithekussaista, joka menetti tämän jälkeen merkityksensä.^[1][2][3]

Myös antiikin lähteissä kaupungin perustaminen kytkeytyy Pithekussaihin. Esimerkiksi Liviuksen mukaan Kyme perustettiin alun perin Ainarian (nyk. Ischia) saarelle, toisin sanoen Pithekussaina, mutta jatkuvien maanjäristysten ja vulkaanisen toiminnan vuoksi asukkaat tai ainakin osa näistä siirtyi mantereelle. Myös Strabon mainitsee saarella olleen khalkislaisten ja eretrialaisten siirtokunnan, mutta ei mainitse sen ajoitusta.^[1][4][6][7] Sekä Pithekussain että Kymen tehtävänä on pidetty kreikkalaisten metallinsaannin turvaamista Elban seudun malmiesiintymistä.^[2]

Kreikkalaisen perinteisen kronologian mukaan Kyme olisi perustettu jo niinkin varhain kuin 1050 eaa., ja sen emäkaupunkeihin olisi kuulunut myös kaupungille nimen antanut varhaisempi Kymen kaupunki, joskin tämän nimen kohde on epäselvä.^[4] Strabonin mukaan siirtokuntalaisten johtajat olivat Hippokles Kymeläinen ja Megasthenes Khalkislainen. Samalla perustajat sopivat, että kaupunki sai Kymen nimen, mutta sitä pidettiin Khalkiin siirtokuntana.^[4][7] Tässä Kymen on joskus katsottu viittaavan Aioliin Kymeen,^[4] nykyään taas Euboian Kymeen.^[1] Tulkinta kytkeytyy siihen, miten varhaiseen aikaan kaupungin perustaminen ajoitetaan: perinteinen ajoitus ajoittaisi kaupungin perustamisen jo ennen Aioliin ja Joonian asuttamista, jolloin perustaja ei ole voinut tulla Aioliin Kymestä. Pseudo-Skymnos sovitteli näkemykset yhteen esittämällä, että alkuperäiset perustajat olisivat olleet khalkislaisia, kun taas myöhemmin kaupunkiin olisi tullut uusia asukkaita Aioliista.^[4][8] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Kymaios (Κυμαῖος).^[4]

Perustamismyyttien mukaan siirtokuntalaiset olisivat seuranneet merellä kyyhkystä tai öistä pronssisten symbaalien ääntä, mikä johdatti heidät kaupungin paikalle. Tällaisten myyttien syntyminen voidaan nähdä lähinnä merkkinä siitä, että kaupunki perustettiin suhteellisen varhaisina aikoina.^[4]

Kyme nousi nopeasti kukoistavaksi ja vauraaksi kaupungiksi alueen suotuisien maanviljelysolosuhteiden sekä hyvien satamien vuoksi, ja se vaikuttaa olleen väkiluvultaan ja rikkaudeltaan samalla tasolla eteläisempien Krotonin ja Sybariin kanssa. Myöskään alueen alkuperäinen ei-kreikkalainen väestö ei vaikuta muodostaneen uhkaa kaupungille pitkään aikaan. Kaupungin suurin kukoistusaika ajoittuu arkaaiselle kaudelle noin vuosiin 700–500 eaa., jolloin se oli koko lähiseudun merkittävin kaupunki ja hallitsi koko aluetta, joka myöhemmin tunnettiin Campaniana.^[3][4]

Huippukautenaan kaupunki oli merkittävä kreikkalaisen kulttuurin levittäjä Italiaan muun muassa kreikkalaisen kirjaimiston ja kreikkalaisen uskonnon alueelle tuomien vaikutteiden kautta. Noin 650 eaa. kymeläiset perustivat läheisen Neapoliin siirtokunnakseen. Myös Abella ja Nola olivat sen siirtokuntia tai ainakin alaisuudessa. Kymen valtiomuoto oli aristokraattis-oligarkinen.^[3][4]

Kymen taantuminen alkoi etruskien vallan noustua alueella, ja erityisesti näiden saatua ylivoiman Tyrrhenanmerellä. Etruskien vallattua Campanian seurasi konflikti myös maalla. Kymen historian ensimmäinen tunnettu tapahtuma on se, kun kaupunki onnistui menestyksellisesti vastustamaan etruskien, umbrien ja daunilaisten hyökkäystä. Näiden joukkojen yhteismääräksi mainitaan 500 000 jalkamiestä ja 28 000 ratsumiestä, mutta tämä on selvää liioittelua. Hyökkäys ajoitetaan noin vuoteen 525/524 eaa., ja kymeläisiä johti kaupungin varhaisin historiallisesti tunnettu asukas Aristodemos.^[3][4]

Vuonna 506/505 eaa. kymeläiset löivät etruskit uudelleen Aristodemoksen johdolla Arician taistelussa yhdessä Rooman kanssa. Tämän jälkeen Aristodemos anasti vallan kaupungissa hankkimalla kansan suosion ja hyödyntämällä kaupungin demokraatteja oligarkian kumoamisessa, ja nosti itsensä kaupungin tyranniksi. Tämän jälkeen hän ympäröi itsensä henkivartijoilla ja riisui muut kaupunkilaiset aseista.^[2][4][9]

Rooman karkotettu kuningas Tarquinius Superbus oli maanpaossa Kymessä Aristodemoksen aikana noin 496 eaa. Samoihin aikoihin, noin 492 eaa., roomalaiset lähettivät Kymeen lähetystön pyytämään viljaa, sillä Roomassa oli tuolloin nälänhätä. Aristodemos kuitenkin takavarikoi roomalaisten laivat vaatien niitä hyvitykseksi Tarquiniuksen omaisuudesta.^[4][10]

Aristodemoksen valta kesti noin 20 vuotta, ja se kukistui lopulta kaupungin sisäisiin levottomuuksiin. Tyrannia ja levottomuudet todennäköisesti heikensivät kaupunkia merkittävästi, jonka seurauksena sillä oli vähemmän mahdollisuuksia vastustaa etruskien nousevaa voimaa. Seuraavan kerran kaupungin nimi mainitaan antiikin lähteissä, kun se pyysi apua Syrakusan tyrannilta Hieronilta mereltä hyökänneitä etruskeja ja karthagolaisia vastaan. Hieronin voitto vuonna 474 eaa. pelasti kaupungin tuolloin, ja aiheutti suuren iskun etruskien merivallalle. Myöskään Karthago ei enää vaikuta uhanneen Kymeä tämän jälkeen.^[4][11]

Jonkin ajan kuluessa Kymeä alkoi kuitenkin uhata uusi voima, samnilaiset. Nämä valtasivat ensin Capuan vuonna 423 eaa. ja lopulta Kymen piirityksen ja usean hyökkäyksen jälkeen noin vuonna 421 eaa. Monet kaupunkilaiset surmattiin, ja loput myytiin orjiksi, lukuun ottamatta niitä, jotka onnistuivat pakenemaan Neapoliihin. Naiset ja tyttäret samnilaiset ottivat itselleen ja tekivät kaupungista oman siirtokuntansa.^[4][12]

Samnilaisvalloituksen myötä Kyme eli Cumae lakkasi olemasta kreikkalainen kaupunki, vaikkakin monet kreikkalaiset tavat säilyivät siellä aina ajanlaskun alkupuolelle saakka. Samalla kaupungin entinen kukoistus oli mennyttä, ja se taantui tavalliseksi campanialaiskaupungiksi. Vuonna 338 eaa. kaupunki tuli osaksi Rooman valtakuntaa. Sen asema oli alussa civitas sine suffragio, toisin sanoen asukkailla oli Rooman kansalaisuus mutta ei kaikkia poliittisia oikeuksia. Vuodesta 318 eaa. Cumaeta, samoin kuin Capuaa, hallittiin Roomasta. Roomalaiset suosivat kaupunkia, koska se osoitti uskollisuutensa tasavallalle monissa käänteissä.^[2][4][13]

Hannibal yritti vallata Cumaen toisessa puunilaissodassa vuonna 215 eaa., mutta roomalaiset torjuivat karthagolaiset Sempronius Gracchuksen johdolla. Vuonna 180 eaa. cumaelaiset pyysivät lupaa käyttää asiakirjoissaan latinan kieltä, mikä kertoo kreikkalaisuuden hiipumisesta kaupungissa. Liittolaissodassa 91–87 eaa. kaupunki pysyi uskollisena roomalaisille. Tasavallan loppuaikoina Cumaesta tuli tavallinen roomalaiskaupunki. Sen ympäristö alkoi muodostua roomalaisen ylimystön lomakohteeksi, vaikkakin nämä rakennuttivat huviloitaan enemmän Baiaeen ja Misenumiin kuin itse Cumaeen. Ne laskettiin kuitenkin edelleen Cumaen alueeseen. Seudulla sijaitsivat muun muassa Ciceron, Catulluksen, Pompeiuksen ja Varron huvilat. Sulla vietti alueella viimeiset elinvuotensa.^[3][4][14]

Augustus asutti Cumaeen entisiä sotilaita, ja myöhemmin saman teki myös Claudius. Ei ole kuitenkaan varmaa, tehtiinkö kaupungista roomalainen kolonia ja missä vaiheessa; Plinius ei mainitse sitä koloniana, mutta joissakin keisarikauden piirtokirjoituksissa se mainitaan. Agrippa rakennutti kaupungin sataman uudelleen Portus Juliukseksi Avernus- ja Lucrinus-järvistä vuosina 37–36 eaa. Seutu sai lisää suosiota lomakohteena keisarikaudella, mutta ympäröivien kaupunkien kasvessa Cumae itsessään vaikuttaa silti ainakin jossain määrin taantuneen. Muun muassa Juvenalis ja Statius mainitsevat sen autiona ja hiljaisena, mutta tällä saatettiin lähinnä viitata suhteelliseen rauhallisuuteen Roomaan ja lähikaupunkeihin verrattuna.^[3][4]

Cumae tunnettiin roomalaisella ajalla erityisesti tietynlaisen punaisen keramiikan tuotannosta sekä pellavasta, joka sopi hyvin käytettäväksi verkkojen valmistuksessa.^[4]

Cumae vaikuttaa säilyneen olemassa ainakin keisarikauden lopulle. Belisariuksen ja Narseen 500-luvulla jaa. käymän goottisodan aikaan kaupunki mainitaan vielä tärkeänä paikkana, mutta vaikuttaa taantuneen käsittämään lähinnä linnoituksensa eli entisen akropoliinsa. Linnoitus oli goottien viimeinen tukikohta alueella Narsesta vastaan, ja kärsi sodassa suuria tuhoja. Linnoitus säilyi käytössä aina 1200-luvulle, mutta tuhottiin vuonna 1207, koska siitä oli tullut rosvojen tukikohta. Tämän jälkeen paikka autioitui lopullisesti.^[2][4]

Cumaen alueella suoritettiin ryöstökaivauksia ja muita sekalaisia kaivauksia 1800-luvulla. Järjestelmällisiä arkeologisia kaivauksia on suoritettu 1900-luvulta lähtien.^[3]

Cumae tunnettiin ennen kaikkea sibyllastaan eli naispuolisesta oraakkelistaan. Oraakkeli-instituutio oli toiminnassa viimeistään 600-luvulla eaa., ja se oli alun perin ktoonisen Heran ja myöhemmin Apollonin oraakkeli. Näin oraakkeli oli selvästi kreikkalaista alkuperää.^[3][4]

Sibylla kytkeytyi siihen, että Cumaen Avernus-järven uskottiin olevan Haadeen sisäänkäynti.^[4] Sibylla tunnetaan muun muassa siitä, että tämä teki kauppaa Sibyllan kirjoista kuningas Tarquinius Superbuksen (kuninkaana 616–579 eaa.) kanssa.^[3] Vergilius kuvaa sibyllaa ja Aineiaan käyntiä tämän luona Aeneis-eepoksessaan.^[15] Keisari Augustus herätti ennustusinstituution uudelleen henkiin, mutta sen toiminta päättyi jälleen ensimmäisellä vuosisadalla jaa.^[3]

Sibylla toimi maanalaisessa ”luolassa”, joka oli louhittu kaupungin akropoliin rinteeseen. Ylhäällä akropoliilla oli oraakkeliin liittynyt Apollonille omistettu temppeli.^[4] Vergiliuksen mukaan sibyllan ennustukset kirjoitettiin sana sanalta lehdille, jotka jätettiin tuulen vietäväksi. Ennustusta pyytäneen oli itse kerättävä ja järjestettävä ne.^[2][15]

Akropolis eli yläkaupunki

Kymen keskus oli sen akropolis eli linnavuori. Akropoliina toimi kukkula, joka nykyisin tunnetaan nimellä Rocca di Cuma. Se on alun perin ollut osa tulivuoren kraatteria ja muodostuu tuffikivestä. Kukkula on jyrkkäseinäinen ja hankalapääsyinen, ja on muodostanut hyvän linnoituksen. Se oli antiikin aikana meren ympäröimä kallioniemeke, mutta nykyisin etäämmällä rannasta. Sen helpoin sisäänkäynti oli eteläsivulla eli alakaupungin puolella. Akropolis oli kreikkalaisella ajalla linnoitettu muurein, ja siellä oli kaksi temppeliä. Roomalaisella ajalla kukkulalla oli asuinrakennuksia.^[2][3][4]

Toinen akropoliin temppeleistä oli omistettu Apollonille (roomalaisittain Apollolle). Se oli rakennettu alun perin 600-luvulla eaa. Alkuperäisen temppelin koko oli noin 34,6 × 18,3 metriä ja se oli rakennettu pohjois-eteläsuunnassa. Augustuksen aikana temppeli korvattiin uudella, itä-länsisuunnassa rakennetulla temppelillä. Kristillisellä ajalla 400-luvulla (tai viimeistään 500- tai 600-luvulla) se muutettiin basilikakirkoksi, nyt jälleen pohjois-eteläsuunnassa.^[2][3]

Toinen temppeli oli omistettu Zeukselle (roomalaisittain Juppiterille)^[3] tai Demeterille.^[2] Sen koko oli alun perin noin 39,6 × 24,6 metriä ja se oli rakennettu itä-länsisuunnassa. Myös tämä temppeli uusittiin roomalaisella kaudella ja muutettiin basilikakirkoksi 400- tai 500-luvulla.^[3]

Alakaupunki

Alakaupunki ja satama sijaitsivat akropoliin eteläpuolella. Alakaupungissa sijaitsi roomalaisella kaudella forum, jonka koko oli noin 120 × 50 metriä. Sen sivuilla oli pylväshalleja ja kylpylöitä. Kaupungin eteläosassa oli amfiteatteri, jonka pituus oli noin 90 metriä.^[3]

Alakaupungin temppeleihin kuuluivat Juppiter Flazzuksen (Flagiuksen) temppeli eli myöhempi Capitolium sekä Divus Vespasianuksen temppeli. Kaupungin hautausmaita on löydetty erityisesti sen koillispuolelta. Hautoja on kaupungin kaikilta asutusvaiheilta. Osa haudoista on ollut koristeltu maalauksin.^[3]

Pääosa kaupungin esinelöydöistä on Napolin arkeologisessa museossa.^[3]

Sibyllan luola

Sibyllan luolaksi kutsuttu paikka on läpileikkaukseltaan puolisuunnikkaan muotoinen käytävä, jonka pituus on 131,5 metriä, leveys 2,4 metriä ja korkeus keskimäärin viisi metriä. Se on kaivettu pohjois-eteläsuunnassa akropoliin tuffikiveen. Siinä on kuusi pienempää, samoin puolisuunnikkaan muotoista syvennystä, kolme myöhemmin vesisäiliöiksi muutettua rituaalikylpypaikkaa ja yhteensä yhdeksän sisäänkäyntiä. Luvuissa vaikuttavat toistuvan kolmen kerrannaiset, mikä on liitetty siihen, että sibylla kytkeytyi Hekateen (roomalaisittain Trivia).^[2][3]

Käytävän päässä on kammio, jonka on oletettu toimineen adytonina ja sibyllan ”vastaanottohuoneena”. Sen itäpuolella on holvattu kammio, joka saattoi olla sibyllan asuinpaikka, ja länsipuolella pienempi kammio, joka oli mahdollisesti valoa ja ilmastointia varten. Luolan sisäänkäynniltä oli yhteys ylös Apollonin temppelille ja alas niin kutsuttuun roomalaiseen kryptaan.^[3]

Käytävärakennelma on ajoitettu kreikkalaiselle kaudelle 400-luvulle eaa.^[3] tai sen jälkeiselle ajalle 300-luvulle eaa.^[2] Se muistuttaa jossakin määrin mykeneläisten ja etruskien vastaavia rakenteita.^[3] Käytävän on ehdotettu myös olleen sibyllan luolan sijasta ennemmin osa sotilaallisia rakenteita (katso alla).^[2] Rooman keisarikaudella luola muutettiin vesisäiliöksi, kun taas kristillisellä ajalla osaa siitä käytettiin hautauksiin. Luola löydettiin vuonna 1932.^[3]

Roomalainen krypta

Roomalainen krypta on nimitys, jota käytetään sibyllan luolan ja koko akropoliin alla kulkevasta itä-länsisuuntaisesta tunnelista. Se koostuu 26 metriä pitkästä ja viisi metriä korkeasta tynnyriholvatusta käytävästä, joka johtaa 23 metriä korkeaan ”saliin”. Tila oli valaistu valokuiluilla.^[3]

Krypta on ajoitettu Augustuksen ajalle, ja sen rakennuttajana pidetään tämän arkkitehtia Cocceiusta, joka suunnitteli myös Monte Grillon kryptan (katso alla) sekä Crypta Neapolitanan Puteolin ja Neapoliin välille. Kryptan alkuperäinen tarkoitus on mitä ilmeisimmin ollut sotilaallinen. Kristillisellä ajalla myös kryptaa käytettiin hautauksiin.^[3]

Monte Grillon krypta

Monte Grillon krypta sijaitsee tällä nimellä nykyisin tunnetun vuoren alla. Se koostuu noin kilometrin pituisesta tunnelista, joka johti Cumaesta Avernus-järvestä tehtyyn sotasatamaan, joten myös sen tarkoitus oli selvästä sotilaallinen. Tunneli oli tarpeeksi suuri, jotta siitä saattoi kulkea hevoskärryillä. Tunnelissa kulki myös akvedukti. Myös tämä krypta oli valaistu valokuiluilla, joista korkein on 30 metriä.^[3]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kyme eli Cumae Wikimedia Commonsissa