Chamaecyparis hodginsii
Chamaecyparis hodginsii eli Fokienia hodginsii on sypressikasvien heimoon kuuluva havupuulaji.[a][2][3][4] Lajin edustajat ovat itäisen ja kaakkoisen Aasian vuoristometsien ainavihantia puita. Puulajin piirteitä ovat litteät oksanhaarat, voimakkaasti kaksimuotoiset suomumaiset lehdet ja tavallisesti vasta toisena vuonna kypsyvät pyöreät kävyt.[4]
| Chamaecyparis hodginsii | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Paljassiemeniset Pinophyta |
| Lahko: | Cupressales |
| Heimo: | Sypressikasvit Cupressaceae |
| Alaheimo: | Cupressoideae |
| Suku: | Valesypressit Chamaecyparis |
| Laji: | hodginsii |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
| Katso myös | |
|
|
|
Puu on perinteisesti luokiteltu omaan yksilajiseen sukuunsa Fokienia.[3] Useiden 2000-luvulla ja 2010-luvulla tehtyjen geneettisten tutkimusten perusteella kuitenkin valesypressien sukuun (Chamaecyparis) kuuluvat lawsoninsypressi ja japaninsypressi ovat läheisempää sukua tälle puulajille kuin muille valesypresseille,[5] mikä puoltaa vahvasti lajin luokittelua valesypresseihin.[3] Puulaji kuvattiin vuonna 2007 valesypressien suvun lajina nimellä Chamaecyparis hodginsii.[2][3]
Nimet
muokkaaPuun tieteellinen lajinimi hodginsii viittaa kapteeniin nimeltä A. E. N. Hodgins, joka keräsi lajista ensimmäiset näytteet tieteelle vuonna 1908.[3][4] Lajista kuvatun suvun tieteellinen nimi Fokienia viittaa Kiinan Fujianin maakuntaan.[4] Puun luontaisella esiintymisalueella siitä käytetään kiinankielistä nimeä 福建柏 (fú jiàn bǎi, suom. Fujianin sypressi)[4][6] ja vietnaminkielistä nimeä pơ mu.[3]
Kuvaus
muokkaaChamaecyparis hodginsii on keskisuuri ainavihanta puu. Se tulee tavallisesti noin 30 metriä korkeaksi ja rungon rinnankorkeusläpimitaltaan noin metrin paksuiseksi.[4][6]
Laji eroaa muista valesypresseistä ulkoisesti siementen selvästi suurempien lenninsiipien ja tavallisesti vasta toisena vuonna kypsyvien käpyjen perusteella.[2]
Varsi
muokkaaPuun runko on yleensä suora ja alaosastaan oksaton.[3][4] Rungon purppuranruskea tai ruskean harmahtava kuori on aluksi melko sileää, mutta tulee myöhemmin hilseileväksi ja lopulta vanhemmiten epäsäännöllisen uurteiseksi.[3][4][6] Tiheä latvus on aluksi muodoltaan kartiomainen, mutta vanhemmilla puilla pyöristynyt.[4] Oksat voivat olla vaakasuuntaisesti siirottavia tai alaspäin kaartuvia. Sivuttaiset versot haarautuvat tasossa muodostaen litteitä oksanhaaroja, jotka ovat nuorilla puilla muodoltaan sulkamaisia, mutta vanhemmilla puilla usein lyhyempiä ja epäsäännöllisempiä.[3][4] Uloimmat sivuttaiset versot ovat rangaltaan litteitä.[4]
Lehdet
muokkaaLehdet ovat enimmäkseen suomumaisia ja kannaltaan johteisia. Lehtiasento on ristikkäin vastakkainen.[4] Litteiden versojen suomumaiset lehdet ovat vahvasti kaksimuotoisia; litteän versorangan leveiden pintojen litteät keskilehdet ovat rangan kapeiden reunojen kourumaisia laitalehtiä pienempiä.[4] Uloimmissa versoissa kapean vastapuikeat keskilehdet ovat 2–7 millimetriä pitkiä ja 1–2 millimetriä leveitä, kun taas puikeat laitalehdet ovat 4–10 millimetriä pitkiä ja 1,5–2 millimetriä leveitä, mutta vanhempien oksanhaarojen lehdet voivat olla selvästi suurempia.[3][4][6] Ilmaraot muodostavat vaaleita juovia lehtien alapinnoille. Keskilehdissä on kaksi vaaleaa ilmarakojuovaa keskisuonen ympärillä, laitalehdissä yksi juova.[4]
Kukinnot
muokkaaYksikotinen puu tuottaa erillisiä hede- ja emikukintoja. Kukinnot kehittyvät versojen kärkiin.[4] Hedekukinto eli hedekäpy muodostuu yleisimmin 10–12 hedelehdestä, jotka ovat asettuneet rangan ympärille ristikkäin vastakkaisesti viiteen tai kuuteen pariin.[4] Kunkin hedelehden abaksiaalisella eli alapinnalla on kolme siitepölyä tuottavaa pölylokeroa.[4] Hedekäpy on pölytysvaiheessa 4–5 millimetriä pitkä ja 1,5–2 millimetriä leveä.[3][4]
Emikukinto eli käpy koostuu 10–16 kilpimäisestä käpysuomusta, jotka ovat asettuneet rankaan ristikkäin vastakkaisesti viidestä kahdeksaan pariin.[4] Muodoltaan lähes pallomainen käpy on kypsänä 15–25 millimetriä pitkä ja 12–22 millimetriä leveä.[4] Toisena vuonna hedelmöityksen jälkeen kypsyvät kävyt karisevat pian käpysuomujen avauduttua.[3][4] Kukin yksittäinen käpysuomu itsessään muodostuu yhteenkasvettuneesta emisuomusta ja peitinsuomusta.[4] Käpysuomu on muodoltaan kiilatyvisen kilpimäinen ja lavaltaan litteä. Sen keskellä on pieni peitinsuomun kärjen muodostama piikki.[3][4] Yksi käpy tuottaa tavallisesti 20–30 siementä.[4]
Siemenet ovat munanmuotoisia ja neljästä viiteen millimetriä pitkiä.[4][6] Siemenellä on kaksi keskenään hyvin erikokoista lenninsiipeä. Suurempi siipi on keskimäärin kuusi millimetriä pitkä ja viisi millimetriä leveä, kun taas pienempi siipi on vain noin 1,5 millimetriä pitkä.[4]
-
Monirunkoisen puun kuorta.
-
Nuoren puun oksanhaarat ovat litteitä ja sulkamaisia.
-
Vanhemmalla puulla oksanhaarat ovat lyhyempiä.
Luokittelu
muokkaaChamaecyparis hodginsii on sypressikasvien heimon (Cupressaceae) alaheimoon Cupressoideae kuuluva havupuulaji.[a][2] Se luokiteltiin yleisesti suvun Fokienia ainoaksi lajiksi nimellä Fokienia hodginsii 1910-luvulta 2000-luvulle asti.[3] 2000-luvulla suoritetut molekyylibiologiset genetiikan tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että valesypressien suvun (Chamaecyparis) lajit lawsoninsypressi (Chamaecyparis lawsoniana) ja japaninsypressi (Chamaecyparis obtusa) ovat läheisempää sukua tälle puulajille kuin muille valesypressilajeille.[5] Siten valesypressien suku on kladistisena ryhmänä parafyleettinen ilman tätä lajia. Modernissa luokittelussa kaikkien taksonomisten ryhmien tulisi kuitenkin olla monofyleettisia eli sisältää kaikki yhteisen kantamuodon jälkeläiset, joten luokitusta on ehdotettu korjattavaksi siirtämällä laji valesypressien sukuun. Puulaji kuvattiinkin valesypressinä nimellä Chamaecyparis hodginsii vuonna 2007.[3]
Levinneisyys
muokkaaChamaecyparis hodginsii kasvaa luonnonvaraisena itäisen ja kaakkoisen Aasian vuoristoissa 300 metrin korkeudelta aina 2 300 metriin.[1] Lajia esiintyy laajalti Kiinassa Chongqingin, Fujianin, Guangdongin, Guangxin, Guizhoun, Hunanin, Jiangxin, Sichuanin, Yunnanin ja Zhejiangin maakunnissa sekä Vietnamissa ja Laosin pohjoisosissa.[1][4][6]
Elinympäristö ja ekologia
muokkaa
Chamaecyparis hodginsii kasvaa luonnossa subtrooppisen tai lämpimänlauhkean ilmaston ainavihannissa metsissä.[4] Sitä esiintyy luonnontilassa usein lehtipuuvaltaisissa metsissä, joiden tyypillisiä valtalajeja ovat erityisesti Kiinassa pyökkikasvien (Fagaceae) puut, kuten tammet (Quercus) sekä sukujen Lithocarpus ja Castanopsis puut[1] sekä varsinkin Vietnamissa myös laakerikasvien (Lauraceae) ja magnoliakasvien (Magnoliaceae) puut.[3] Chamaecyparis hodginsii voi kuitenkin myös paikoin olla metsän valtalajina ja muodostaa puhtaita metsiköitäkin.[1][4][3]
Laji kasvaa tyypillisesti happamilla ja hyvin vettä läpäisevillä hiekkapitoisilla mailla. Lajin luontaisten elinalueiden keskimääräinen vuosittainen sadanta on vähintään 1 200 millimetriä.[1][4]
Chamaecyparis hodginsii kestää huonosti varjostusta erityisesti nuorena. Se lisääntyy luonnossa parhaiten metsien reunoilla, veden äärellä ja metsätuhojen aiheuttamilla aukeilla. Vanhemmat ja korkeammat puut menestyvät tiheänkin metsän keskellä ja lajin tiedetään voivan elää ainakin noin 1 500 vuotta vanhaksi.[3]
Uhat ja suojelu
muokkaaKansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on määritellyt uhanalaisuusluokituksessaan Chamacyparis hodginsiin vaarantuneeksi lajiksi.[1] Lajin levinneisyysalue on suhteellisen laaja, mutta erittäin pirstoutunut. Hakkuut ja elinympäristön tuhoutuminen jatkuvat yhä, vaikka laji on suojeltu lailla Kiinassa ja Vietnamissa.[1]
Merkitys ihmiselle
muokkaaPuun tasasyistä ja lahonkestävää tumman punertavaa puuainesta arvostetaan suuresti. Sitä on käytetty lajin kotiseudulla runsaasti puurakentamisessa, sisustuksessa ja huonekalujen valmistuksessa.[1][4] Lajia kasvatetaan lähinnä Kiinassa nykyisin myös koristepuuna erityisesti puistoissa ja hautausmailla, mutta talousmetsien istutukseen se soveltuu huonosti hitaan kasvunopeutensa vuoksi.[4] Pitkäikäistä puulajia on käytetty myös ilmastohistorian tutkimuksessa vuosirengasajoituksen avulla.[1]
Huomautukset
muokkaa- ↑ a b Lajia käsitellään tässä artikkelissa ensisijaisesti valesypressien suvun Chamaecyparis lajina, vaikka useat sivun lähteet käsittelevät sitä suvun Fokienia lajina, koska useiden geneettisten tutkimusten mukaan suku Chamaecyparis olisi parafyleettinen ilman tätä lajia ja yleisempi luokittelu siten kladistisen luokittelun vastainen ja vanhentunut.
Lähteet
muokkaa- Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers: Revised and Updated Edition, s. 384–386. Leiden: Brill, 2017. ISBN 9789004324428 (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j Thomas, P. ja Yang, Y.: Chamaecyparis hodginsii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017-2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.11.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Rushforth, Keith: Notes on the Cupressaceae in Vietnam. Academia Journal of Biology, 2007, 29. vsk, nro 3, s. 32–39. Vietnam Academy of Science and Technology. doi:10.15625/0866-7160/v29n3.5384 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Earle, Cristopher J.: Chamaecyparis hodginsii The Gymnosperm Database. 17.1.2020. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 384–386
- ↑ a b Mao, Kangshan; Hao, Gang; Liu, Jianquan; Adams, Robert P. ja Milne, Richard I.: Diversification and biogeography of Juniperus (Cupressaceae): variable diversification rates and multiple intercontinental dispersals. (Kaaviossa näkyy sypressikasvien sukulaisuussuhteita, missä C. lawsoniana ja C. obtusa ovat lähempää sukua lajille F. hodginsii kuin muille suvun Chamaecyparis lajeille, vaikka artikkeli itse käsitteleekin tätä lajia nimellä Fokienia hodginsii.) New Phytologist, 17. kesäkuuta 2010, 188. vsk, nro 1, s. 254–272. Blackwell Publishing Ltd.. doi:10.1111/j.1469-8137.2010.03351.x Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.11.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Fu, Liguo; Yu, Yong-fu ja Farjon, Aljos: Fokienia hodginsii Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis. Viitattu 22.11.2017. (englanniksi)