Beau Brummell

Brummellin isä oli pääminister Frederick Northin yksityissihteeri vuosina 1770–1782 ja sittemmin Berkshiren sheriffi. Brummell kiinnitti jo varhaisvuosina suurta huomiota pukeutumiseensa. Eton Collegessa, jonne hänet lähetettiin vuonna 1790 ja jossa hän oli erittäin suosittu, hänet tunnettiin nimellä Buck Brummell. Oxfordin yliopistossa, jossa hän opiskeli lyhyen aikaa Oriel Collegessa, hän säilytti suosionsa ja sai hyvän tarinankertojan maineen, mutta hänellä ei ollut minkäänlaista taipumusta opiskeluun. Ennen 16 vuoden ikää hän lähti Oxfordista Lontooseen, jossa Walesin prinssi Yrjö, jolle hänet oli esitelty Etonissa ja jolle oli kerrottu, että Brummell oli erittäin hauska kaveri, antoi hänelle kornetin arvon ja komennuksen omaan 10. kuninkaalliseen husaarirykmenttiinsä vuonna 1794. Brummellista tuli pian läheinen prinssin kanssa, ja hän oli niin jatkuvasti prinssin seurassa, ettei hän tiettävästi tuntenut omaa rykmenttiään. Vuonna 1798, kun hän oli saavuttanut kapteenin arvon, hän jätti palveluksen ja peri isältään seuraavana vuonna noin 30 000 punnan omaisuuden. Hän asettui Mayfairiin poikamiesasuntoon, ja Walesin prinssin ystävyyden ja oman hyvän pukeutumismakunsa ansiosta hänestä tuli tunnustettu tyylin ja maun auktoriteetti. Hänen pukeutumisensa ei ollut koskaan ylitsevuotavaa, vaan sille oli ominaista pikemminkin harkittu maltillisuus. Hän menestyi sosiaalisesti, hänen sanailunsa olivat kaupungin puheenaiheita, ja vaikka hän ei ollutkaan nokkela, hänellä oli huomattava lahjakkuus kertoa tarinoita huvittavasti.^[1][2]

Brummellin valta seurapiireissä oli jonkin aikaa kiistaton. Lopulta uhkapelaaminen ja tuhlaileminen veivät kuitenkin hänen omaisuutensa, ja hänen sanailunsa osoittautui liian kärkeväksi hänen kuninkaalliselle suojelijalleen. Prinssi ja Brummell riitelivät, ja vaikka Brummell piti jonkin aikaa paikkansa seurapiireissä, hänen suosionsa alkoi heiketä. Vuonna 1816 hän pakeni Calais'hin velkojiaan. Siellä hän sinnitteli neljätoista vuotta, jatkoi holtittomasti vanhaa elämäntapaansa, sai ajoittain apua englantilaisilta ystäviltään, mutta oli aina toivottomasti veloissa. Vuonna 1821 kuningas Yrjö IV vieraili Calais'ssa matkalla Hannoveriin, mutta entiset ystävykset eivät tavanneet toisiaan. Vuonna 1830 ystävien avulla Brummell sai Caenin brittikonsulin viran, josta maksettiin kohtuullinen palkka, mutta kaksi vuotta myöhemmin virka lakkautettiin. Vuonna 1835 Brummellin ranskalaiset velkojat Calais'ssa ja Caenissa menettivät kärsivällisyytensä, ja hänet vangittiin, mutta hänen ystävänsä tulivat jälleen kerran apuun, maksoivat hänen velkansa ja takasivat hänelle pienet tulot. Hän oli nyt menettänyt kaiken kiinnostuksensa pukeutumiseen; hänen henkilökohtainen olemuksensa oli huolimaton ja likainen. Vuonna 1837, kahden halvauskohtauksen jälkeen, hän sai turvapaikan Caenin Bon Sauveurin hoitokodissa, jossa hän kuoli 30. maaliskuuta 1840.^[1][2]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Beau Brummell Wikimedia Commonsissa