Wikipedia

Artemis I

Artemis I on Artemis-ohjelman ensimmäinen lento, joka laukaistiin 16. marraskuuta 2022. Lento on miehittämätön koelento, jossa Space Launch System (SLS) -raketin ja Orion-aluksen turvallisuutta testataan.[1][2] Pääasiallisena tarkoituksena on testata miehistömoduulin laskeutumista ja noutamista laskeutumisen jälkeen.[3]

Yhteenveto Artemis I -tehtävästä.

Tehtävä

muokkaa

Artemis I -lennolla Space Launch System -raketti lähettää Orion-avaruusaluksen Kuun taakse, josta se palaa Maahan. Mukana on kameroita keräämässä tietoa sekä aluksesta ja sen vaiheistä, sekä ottamassa kuvia Kuusta ja Maasta.[4] Artemis I -tehtävän tarkoitus on osoittaa SLS-raketin ja Orion-aluksen valmius Kuuhun suuntaaviin tehtäviin, jotka lopulta johtavat miehitettyihin lentoihin Marsiin.[5] Orion saavuttaa etäisimmän pisteen Kuun takana noin kymmenessä päivässä ja käyttää kaksi viikkoa kiertoradalla ennen paluuta. Alus palaa Maahan 11. joulukuuta Tyyneen valtamereen Kalifornian rannikolla. Tavoitteena on ottaa alus talteen, jotta sitä voidaan tutkia ennen seuraavaa lentoa.[5]

 
Maa kuvattuna Orion-aluksen mukana olevalla kameralla.

Lennolla on mukana kolme testinukkea, joilla mitataan säteilyä.[6] Yksi testinukke on nimeltään "Commander Moonikin Campos", joka on nimetty Arturo Camposin mukaan: Arturo vaikutti siihen, että Apollo 13 -lennolla olleet pääsivät takaisin Maahan.[7] Kaksi muuta nukkea ovat naismallisia ja nimeltään "Zohar" ja "Helga", jotka ovat nimenneet Israelin avaruusjärjestö (ISA) ja Saksan avaruusjärjestö DLR. Nuket tukevat Matroshka AstroRad Radiation Experiment (MARE) -koetta säteilytasojen tutkimiseen.[7] Nuket ovat rakennettu materiaaleista, jotka matkivat ihmisten luita, pehmytkudoksia ja sisäelimiä.[6] Nukeissa on yli 5 600 anturia ja 34 aktiivista säteilymittaria.[6] Lisäksi mukana on kuusi passiivista säteilymittaria (Radiation Area Monitor) ja Hybrid Electronic Radiation Assessor (HERA), joka on aktiivinen varhaisen varoituksen laite tulevia tehtäviä varten.[6] Lennolla on mukana AstroRad-säteilyliivi, jota on aiemmin testattu Kansainvälisellä avaruusasemalla.[8] AstroRad-liiviä käytetään "Zohar"-nuken päällä.[9]

 
AstroRad-liivi kuvattuna Kansainvälisellä avaruusasemalla.

Lennolla tehdään kokeita biologisilla näytteillä, joilla arvioidaan kosmisen säteilyn vaikutusta ruokaan.[6] Callisto on projekti, jolla pyritään demonstroimaan kaupallisen tekniikan soveltuvuutta avaruuslentoihin: siinä on videoneuvotteluihin suunnattu Cisco Webex sekä Amazon Alexa.[6]

Orionin huoltomoduulin (European Service Module) on kehittänyt Euroopan avaruusjärjestö (ESA) yhteistyössä Nasan kanssa.[10][11] Huoltomoduuli sisältää Orionin tarvitseman työntövoiman ja virtalähteen.[12]

SLS-raketin kyydissä on myös kymmenen cubesat-satelliittia, jotka otetaan käyttöön matkalla Kuuhun.[5] Osa satelliiteista jää Kuuta kiertävälle kiertoradalle.[5] Yksi satelliiteista tekee laskeutumisen Kuuhun. Tehtävään valittiin kolmetoista satelliittia, mutta kolme ei ollut valmiina ajoissa mukaan ottamiseen.[13] Cubesat-satelliittien kehityksessä ovat mukana ESA, Italian avaruusjärjestö (ASI) ja Japanin avaruusjärjestö (JAXA).[13] Lunar IceCube siirtyy 100 kilometrin etäisyydelle Kuun pinnasta ja käyttää spektrometriä mineraalien etsimiseen. NEA Scout tekee ohilennon asteroidista 2020 GE.[5][13] BioSentinel-tehtävässä satelliitin kyydissä on hiivasoluja, joiden DNA:n reaktiota ionisoivaan säteilyyn tutkitaan ja se mittaa säteilymäärää Maan magnetosfräärin ulkopuolella. LunIR CubeSat on teknologiademonstraatio, joka suorittaa spektroskooppisia ja termograafisia mittauksia Kuusta ja se päätyy lopulta Aurinkokeskeiselle kiertoradalle. CubeSat for Solar Particles (CuSP) päätyy kiertämään Aurinkoa ja se mittaa Auringon säteilyä ja magneettikenttiä. LunaH-Map kuvaa Kuun etelänapaa. ArgoMoon CubeSat kuvaa ICPS:n ylempää vaihetta. Team Miles CubeSat demonstroi plasma- ja laser-työntövoiman yhdistelmää. EQUULEUS mittaa plasmasfääriä (sisempää magnetosfääriä) Maan ympärillä ja suorittaa useita Kuun ohilentoja. OMOTENASHI pyrkii laskeutumaan Kuuhun.[13]

Aikajana

muokkaa

Laukaisua yritettiin 29. elokuuta, mutta teknisien ongelmien vuoksi sitä lykättiin lykättiin syyskuulle.[14] Syyskuussa laukaisu peruttiin vedyn vuotamisen vuoksi ja raketti vietiin takaisin hangaariin korjattavaksi.[15]

Orion-alus ja SLS-raketti pinottiin 20. lokakuuta 2021 laukaistavaksi pinoksi.[16] Pinossa toisen vaiheen (ICPS) päällä on Orion Stage Adapter (OSA), jonka päällä on Orion alus. Orion koostuu huoltomoduulista ja miehistömoduulista. Päällimmäisenä on Launch Abort System (LAS). OSA sisältää ja laukaisee cubesat-satelliitit.[16]

Lento laukaistiin 16. marraskuuta 2022 Kennedyn avaruuskeskuksesta.[1] ICPS (interim cryogenic propulsion stage) suoritti 18 minuuttia kestävän polttonsa ja Orion siirtyi Kuuhun matkaavalle reitille.[17] ICPS ja Orion erosivat kahden tunnin kuluttua laukaisusta ja ICPS suuntasi Aurinkoa kiertävällä kiertoradalle kolmen ja puolen tunnin kuluttua laukaisusta.[18] Cubesat-satelliitit laukaistiin tämän jälkeen neljä tuntia laukaisusta.[13]

 
Kuu mustavalkokuvassa Orionin mukana olevalla kameralla ennen ohilentoa lennon kuudentena päivänä.

Maanantaina 21. marraskuuta Orion teki ohilennon Kuusta 130 kilometrin etäisyydeltä, joka on lähin etäisyys Kuuhun sen matkalla. Orion jatkaa kauemmaksi Kuusta ja siirtyy retrogradiselle (vastakkaiseen Kuun kiertorataan Maahan nähden) kiertoradalle sen ympärille. Reitin on tarkoitus rasitustestata kapselia Nasan Michael Sarafinin mukaan.[19]

25. marraskuuta Orion pääsi Kuun kiertoradalle suunnitellusti. Kiertorata on etäisimmillään 64 000 kilometrin etäisyydellä Kuun pinnasta ja Orion on kaukaisimmillaan 438 570 kilometrin päässä Maasta. Orion lähtee Kuun kiertoradalta 1. joulukuuta ja palaa takaisin Maahan.[20]

1. joulukuuta Orion aloitti kiertoradan muutoksen Maahan paluuta varten. Tämän jälkeen Orion teki vielä ohilentoja ennen poistumista Kuun vaikutuksesta.[21] Viimeinen ohilento oli 5. joulukuuta, jolloin Orion käytti moottoreita Maahan paluuta varten ja on poistunut Kuun kiertoradalta.[22]

Laskeumisajankohdaksi Maahan ennakoitiin 11. joulukuuta 2022.[12] Ennen laskeutumista Orion irtautuu huoltomoduulista ja suorittaa "hyppyliikkeen". Yhden suuren hidastuvuuden liikkeen sijaan on kaksi alemman hidastuvuuden liikettä, jotka molemmat ovat noin neljä G:tä ja laskeutumisesta tulee turvallisempi ja mukavampi astronauteille. Hyppyliikkeen jälkeen alus tulee ilmakehään noin 40 000 km/h nopeudella ja lämpökilpi lämpenee noin 2 800 Celsius-asteen lämpötilaan. Lämpökilpi on tehty titaanista ja hiilikuidusta. Laskuvarjot hidastavat alusta useissa vaiheissa. Laskuvarjot ovat tehty kevlar/nailon-yhdistelmästä.[23] Orionin matkustajamoduuli laskeutui onnistuneesti Tyyneen valtamereen 11. joulukuuta 2022.[24]

Tehtävän tulokset

muokkaa

Mukana olevista cubesat-satelliiteista osalla on ollut ongelmia. LunaH-Map ei onnistunut moottorin käytössä ohilennon aikana, mutta jumiutuneen venttiilin lämmittäminen voi vielä vapauttaa sen. Japanin OMOTENASHI-luotaimella oli kommunikaatio-ongelmia ja pienen laskeutujan pudottaminen ei onnistunut. NEA Scout ja Team Miles ovat olleet hiljaa tehtävän ajan ja LunIR-alus on myös ongelmissa.[25][26] EQUULEUS on demonstroinut vesihöyryä käyttävää työntövoimaa onnistuneesti.[27]

Vaikutukset muihin tehtäviin

muokkaa

Artemis I -tehtävä vaikuttaa Artemis-avaruusohjelman muiden tehtävien suorittamiseen. Ohjelman seuraava tehtävä on Artemis II vuonna 2024.[1]

Artemis-tehtävä ja James Webb -avaruusteleskooppi (JWST) käyttävät Nasan viestintälinkkejä (Deep Space Network), joita on parannettu tammikuussa 2021 ja maaliskuussa 2022 uusilla antenneilla. Artemis-tehtävän on seurattava Orion-alusta jatkuvasti ja JWST:n on pystyttävä lähettämään kerättyjä tietoja jotta sen tallennuskapasiteetti ei tule täyteen. Artemis I -tehtävän ajaksi viestintää JWST:n kanssa on järjestetty uudelle aikataululle, mutta myöhempiä tehtäviä ja niiden viestintätarpeita varten on tehtävä lisää muutoksia.[28]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c Adam Mann, Ailsa Harvey: NASA's Artemis Program space.com. Viitattu 16.11.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Nasa laukaisi kuuraketti Artemiksen ensilennolle yle.fi. Viitattu 16.11.2022.
  3. ↑ Artemis I Overview nasa.gov. Arkistoitu 26.11.2022. Viitattu 19.11.2022. (englanniksi)
  4. ↑ NASA’s Artemis I Cameras to Offer New Views of Orion, Earth, Moon nasa.gov. 16.11.2022. Viitattu 16.11.2022. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e Brett Tingley: NASA launches Artemis 1 moon mission on its most powerful rocket ever space.com. Viitattu 16.11.2022. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f Brandon Vigliarolo: Artemis I isn't just a test run – there's science to be done theregister.com. 18.11.2022. Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)
  7. ↑ a b Public Names ‘Moonikin’ Flying Around Moon on NASA’s Artemis I Mission nasa.gov. 29.6.2021. Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)
  8. ↑ Next-Gen Vest Designed to Protect Astronauts from Radiation Will Blast Off with Artemis issnationallab.org. 25.8.2022. Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)
  9. ↑ MARE - The MATROSHKA AstroRad Radiation Experiment dlr.de. Viitattu 19.11.2022. (englanniksi)
  10. ↑ Forward to the Moon: lunar mission Artemis I begins esa.int. 16.11.2022. Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)
  11. ↑ European Service Module esa.int. Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)
  12. ↑ a b Artemis I Press Kit (PDF) nasa.gov. Viitattu 19.11.2022. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d e Justin Davenport: Artemis I releases 10 cubesats, including a Moon lander, for technology and research nasaspaceflight.com. 16.11.2022. Viitattu 19.11.2022. (englanniksi)
  14. ↑ Rachel Kraft: Weather Favorable for Sept. 3 Launch, Teams Press Ahead with Plan to Address Issues blogs.nasa.gov. 31.8.2022. Viitattu 28.11.2022. (englanniksi)
  15. ↑ Tariq Malik: Fuel leak delays NASA's Artemis 1 moon mission launch space.com. 3.9.2022. Viitattu 22.11.2022. (englanniksi)
  16. ↑ a b Philip Sloss: Artemis 1 Orion joins SLS to complete vehicle stack nasaspaceflight.com. 21.10.2021. Viitattu 19.11.2022. (englanniksi)
  17. ↑ Orion on Its Way to the Moon blogs.nasa.gov. 16.11.2022. Viitattu 19.11.2022. (englanniksi)
  18. ↑ Chris Gebhardt & Thomas Burghardt: SLS makes successful debut flight, sending Artemis I to the Moon nasaspaceflight.com. 16.11.2022. Viitattu 19.11.2022. (englanniksi)
  19. ↑ Jackie Wattles: NASA’s Orion spacecraft makes its closest approach to the moon as part of Artemis mission edition.cnn.com. 21.11.2022. Viitattu 21.11.2022. (englanniksi)
  20. ↑ Mike Wall: Artemis 1's Orion spacecraft enters orbit around the moon space.com. 25.11.2022. Viitattu 28.11.2022. (englanniksi)
  21. ↑ Artemis I – Flight Day 17: Orion Fine-tunes Trajectory, Downlinks Data, Continues Test Objectives blogs.nasa.gov. 2.12.2022. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
  22. ↑ Artemis I – Flight Day 20: Orion Conducts Return Powered Flyby blogs.nasa.gov. 5.12.2022. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  23. ↑ Elizabeth Howell: Here's how NASA's Artemis 1 Orion spacecraft will splash down to end its moon mission in 8 not-so-easy steps space.com. Viitattu 11.12.2022. (englanniksi)
  24. ↑ Watch Live Now: NASA Television Coverage of Orion’s Return to Earth blogs.nasa.gov. 11.12.2022. Viitattu 11.12.2022. (englanniksi)
  25. ↑ Mike Wall: Artemis 1 cubesat fails to fire engine as planned during moon flyby space.com. Viitattu 28.11.2022. (englanniksi)
  26. ↑ Elizabeth Howell: Artemis 1's tiny Japanese probe abandons moon landing try space.com. Viitattu 28.11.2022. (englanniksi)
  27. ↑ Laura Dobberstein: Japan successfully propels steam-powered spacecraft theregister.com. 28.11.2022. Viitattu 9.12.2022. (englanniksi)
  28. ↑ Meghan Bartels: Artemis 1 moon mission squeezing communications with James Webb Space Telescope space.com. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
Artemis
Lennot
Koelennot
Alukset
Kantoraketit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Artemis_I&oldid=22372586”