Amsterdamin sopimus
Amsterdamin sopimus on 1. toukokuuta 1999 voimaan astunut Euroopan unionin perussopimus, joka määritti muun muassa EU-kansalaisuuden ja perusoikeudet.[1] Sopimus astui voimaan kun kaikki jäsenvaltiot olivat ratifioineet sen omien perustuslakiensa mukaisesti.
| Amsterdamin sopimus | |
|---|---|
 Eurooppalaisia johtajia vuonna 1997. |
|
| Allekirjoitettu | 2. lokakuuta 1997 |
| Allekirjoituspaikka | Amsterdam, Alankomaat |
| Voimaantulopäivä | 1. toukokuuta 1999 |
| Korvaa sopimuksen | Maastrichtin sopimus (1992) |
| Korvaava sopimus | Nizzan sopimus (2001) |
| Osapuolet | |
| Allekirjoittajat | EU:n jäsenvaltiot |
Sopimus kehittää unionia vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueena. Sopimus sisältää pykäliä mm. seuraavista aiheista: unionin ja kansalaisten lähentäminen, unionin ulkosuhteiden vahvistaminen (mm. kriisinhallinta – kuten humanitaariset ja pelastustehtävät, rauhanturvaaminen ja rauhanpalauttaminen) sekä lisää määräenemmistöpäätöksiä neuvostossa ja laajentaa Euroopan parlamentin toimivaltaa. Lisäksi lisäpöytäkirjallaan tuo henkilöiden vapaan liikkuvuuden ns. Schengenin sopimus osaksi perussopimuksia.
Eurooppa-neuvoston Torinon kokouksessa 29. maaliskuuta 1996 käynnistettiin hallitustenvälinen konferenssi, joka johti Amsterdamin sopimukseen. Eurooppa-neuvosto hyväksyi sopimuksen Amsterdamin kokouksessaan 16.–17. kesäkuuta 1997, minkä jälkeen EU:n jäsenvaltioiden ulkoministerit allekirjoittivat sopimuksen 2. lokakuuta 1997.
Lähteet
muokkaa- ↑ Satuli, Heli: EU-perusteos. (2. painos) Helsinki: Eurooppatiedotus, 2020. ISBN 978-952-281-621-4 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)