Amputaatio

Amputaation syitä voivat olla sepsis, diabetes, verenkiertohäiriöt, tapaturmat, infektiot ja kasvaimet.^[1][2] Amputaatiotyyppejä voivat olla esimerkiksi reisiamputaatio tai sääriamputaatio.^[3] Kirurgisena toimenpiteenä amputaatio suoritetaan, mikäli kehon osaa ei voida enää parantaa ja siinä olevan sairauden leviäminen muualle kehoon halutaan estää.^[4]

Ensimmäisessä maailmansodassa 67 000 saksalaista ja 41 000 brittiä amputoitiin.^[5]

Yhdysvaltain sotilaista noin 15 000 tehtiin merkittävä amputaatio haavoittumisen vuoksi. Tämä oli 2,5 % noin 600 000 haavoittuneesta.^[6]

Ukrainan sodassa 20 000–50 000 ukrainalaista on menettänyt raajoja sodan aikana elokuuhun 2023 mennessä.^[7]

Amputoidun aivot kykenevät muistamaan vuosikausia amputaation jälkeen ne ruumiinosat, jotka on menetetty.^[8] Ilmiön ovat löytäneet aivoskannauksessa Oxfordin yliopiston tutkijat.^[8] Amputaation tavoitteena on hyvävoimainen proteesin kestävä tynkä.^[3] Amputaatio voi olla joskus ainoa tapa pelastaa ihmisen henki.^[9]

Aavesäryllä tarkoitetaan neuropaattista eli hermovaurioista johtuvaa kipua.^[10] Jotkut amputaatiopotilaat kertovat kokevansa poistetussa jäsenessään haamukipua.^[4] Keskimäärin joka toisella amputaatiopotilaalla on aavesärkyjä.^[11] Se on särky, joka syntyy katkaisukohdan vaurioituneissa hermopesäkkeissä mutta joka aistitaan tuntuvaksi puuttuvassa jäsenessä.^[12][13]

Muita tuntemuksia voivat olla kutina.^[13][14] Potilas voi tuntea myös aavekrampin.^[15] Potilas voi myös tuntea puuttuvan raajan liikkeen tai aistia sen asennon.^[4] Aavekipu voi aiheuttaa vaikeuksia nukkumiseen ja ajaa itsetuhoisuuteen.^[12] Jotkut potilaat väittävät proteesin hieronnan helpottavan tällaista särkyä. Tällöin kyseessä on mitä ilmeisimmin plasebo-vaikutus. Fantomi-ilmiö voi pysyä samanlaisena koko elämän, mutta myös muuttaa muotoaan, lieventyä ja hävitä kokonaan.^[4]

Suomessa käytetään sähköhoitoa aavesärkypotilaille.^[11] Maailmalla on käytössä suoraan aivoihin annettava stimulaatio.^[11]

Monissa tapauksissa haamukivusta on apua proteesiin totuttauduttaessa. Amputoitu tynkä vaatii huoltotoimenpiteitä.^[16] Tynkää voi alkaa särkemään pitkällisen seisomisen tai kävelyn seurauksena.^[17]

Suomessa potilas saa proteesin noin neljän kuukauden kuluttua amputoinnista.^[3] Tavoite olisi, että protesointiin päästäisiin jo 30-40 päivän kuluessa amputisoinnista.^[3] Oikein ajoitettu protetisointi on tärkeää toipumisen kannalta.^[3] Sen edellytys on kuitenkin riittävän hyvä kunto ja motivaatio.^[18] Hankinta tehdään moniammatillisesti, jolloin paikalla on lääkäri, apuvälineteknikko ja fysioterapeutti.^[18]

Proteesin sopivuus on tärkeää, koska sopimaton proteesi vahingoittaa tynkää.^[3] Proteesien kanssa toimiminen vaatii opettelua.^[19] Virheellinen kuormitus voi johtaa ihon tulehduksiin ja hiertymiin, jolloin voi syntyä painehaava, mikä vaikeuttaa protetisointia.^[3]

Kaikki amputoidut eivät hyödy proteesista.^[18]

Kuntoutuksella amputoitu henkilö voidaan saada palaamaan takaisin normaaliin elämäänsä, vaikka amputaatio aiheuttaakin vajaakuntoisuutta ja vaikuttaa toimintakykyyn.^[17] Lääkinnällisen ja sosiaalisen kuntoutuksen avulla on mahdollisuus saada maksimaalinen hyöty proteeseista ja muista apuvälineistä.^[17] Vertaistuki voi olla tärkeää amputoidulle.^[14]

Kuntoutus voidaan jakaa neljään eri osaan, jotka ovat leikkausta edeltävä, operatiivinen, välitön leikkauksen jälkeinen sekä proteesin valmistus ja käytön omaksumisvaiheet.^[20]

Amputaatiopotilaat tarvitsevat runsaasti terveys- ja sosiaalihuollon palveluita, koska amputaatio on niin raskas toimenpide, että se rajoittaa toimintakykyä huomattavasti.^[20] Amputaatio voi johtaa siihen, että joutuu luopumaan harrastuksestaan.^[17] Amputoidun henkilön asumisolosuhteita voidaan joutua muuttamaan, mikäli hän käyttää apuvälineitä liikkumiseensa asunnossaan.^[10]

Työhönottotilanteessa amputaatio voi myös aiheuttaa hämmennystä ja johtaa jopa syrjintään.^[9] Amputoidut henkilöt voivat joutua epäasiallisen tuijotuksen kohteeksi.^[21] He joutuvat myös kohtaamaan loukkaavia kommentteja.^[22][23]

Hoitoketjujen sujuvuus voi pelastaa amputaatiotilanteessa.^[24] Lisähappi leikkauksen jälkeisenä aikana voi pelastaa jalan amputoinnilta on todettu Itä-Suomen yliopiston väitöskirjassa vuonna 2013.^[25] Turun yliopistolle vuonna 2005 tehdyssä väitöstutkimuksessa todetaan verisuonikirurgian säästävän amputoinneilta.^[26] Suomessa pihkaa on käytetty lääketieteellisessä tutkimuksessa ehkäisemään amputaatiota.^[27]

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa amputoinnin on todettu olevan yhtä huono menetelmä, kuin raajan rekonstruktioinninkin.^[28] Saksassa on onnistuttu siirtämään amputoidulle henkilölle kädet elinsiirtoleikkauksen avulla.^[29]

Suomessa tukea amputoiduille tarjoavat Aktiiviset Amputoidut ry ja Suomen Nuoret Amputoidut ry.^[16][30]

Sarjakuvataiteilija Kaisa Leka on tehnyt amputaatiosta sarjakuva-albumin I am not these feet.^[19] Suomessa on olemassa jääkiekon puolella proteesimaajoukkue.^[31][32][33]

Amputaatiopotilaat ovat niittäneet mainetta menestyen paraolympialaisissa.^[34] Malleinakin amputaatiopotilaat ovat toimineet.^[35][23]

Lontoossa on avattu museo, joka esittelee taideteoksia, lääketiedettä ja näiden yhdistelmiä.^[36] Tietoista tahallista amputaatiota ollaan käytetty myös oman ruumiin muokkaamiseen.^[37][38][39]

Ihmisen seksuaalista halua amputoida terve ruumiinosa kutsutaan apotemnofiliaksi.^[40] Seksuaalista halua, joka kohdistuu erityisesti amputoituihin henkilöihin, kutsutaan akrotomofiliaksi.^[40]

Amputointi voi aiheuttaa vaikeuksia seurustelusuhteiden kehittymiselle.^[41] Se ei kuitenkaan vielä tarkoita etteikö amputoitu henkilö voisi seurustella tai saada parisuhdetta.^[42] Amputoituun henkilöön rakastuminen ei kuitenkaan vielä ole merkki akrotomofiliasta.^[40]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amputaatio Wikimedia Commonsissa