Alexander Graham Bell
Alexander Graham Bell (3. maaliskuuta 1847 Edinburgh, Skotlanti, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta – 2. elokuuta 1922 Nova Scotia, Kanada)[1] oli skotlantilainen tiedemies ja keksijä.[2] Hänet tunnetaan parhaiten puhelimen keksijänä ja tunnetuksi tekijänä, joskin italialainen Antonio Meucci keksi vastaavan laitteen jo Belliä aikaisemmin.
| Alexander Graham Bell | |
|---|---|
 Alexander Graham Bell |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. maaliskuuta 1847 Edinburgh, Skotlanti, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuollut | 2. elokuuta 1922 (75 vuotta) Nova Scotia, Kanada |
| Ammatti | tiedemies, keksijä |
| Muut tiedot | |
.svg){kind=small} Nimikirjoitus |
|
Elämä
muokkaaBell syntyi Edinburghissa Skotlannissa. Hänen isänsä oli puhefysiologian tutkija ja kuurojen puheopetukseen erikoistunut Alexander Melville Bell (1819–1905). Alexanderilla oli kaksi veljeä, jotka kuolivat tuberkuloosiin. Sekä hänen äitinsä että vaimonsa olivat kuuroja. Bell muutti myöhemmin perheensä mukana Kanadaan ja otti sittemmin Yhdysvaltojen kansalaisuuden.[3] Bell on haudattu vaimonsa kanssa Kanadan Nova Scotiaan.
Koulutus
muokkaaBell opiskeli Edinburghin Royal High Schoolissa, mutta hän erosi koulusta 15-vuotiaana. Bell opiskeli Weston House Academy -oppilaitoksessa Elginissä Skotlannissa ja myöhemmin Edinburghin yliopistossa.
Ura keksijänä
muokkaaBell muutti Kanadaan 23-vuotiaana vuonna 1870.[3] Bellin perhe hankki maatilan Brantfordista, Ontariosta. Bell muutti Bostoniin vuonna 1871 ja alkoi työskennellä kuurojen opettajana. Bell avasi ”Äänen fysiologian ja mekaanisen puheen koulun” lokakuussa 1872. Hänen kuuluisin oppilaansa oli Helen Keller. Seuraavana vuonna Bellistä tuli ”äänen fysiologian professori” Bostonin yliopistossa.[3] Bell tutki ääntä ja suunnitteli pianon, joka toimi sähköisesti. Vuonna 1874 Bellin tutkimustyö harmonisen telegrammin (puhelimen) parissa sujui menestyksekkäästi Bostonin uudessa laboratoriossa ja kotona Kanadassa.[4] Kilpailu puhelimen patenttioikeuksista oli kovaa. Western Union Companyn johtaja Orton oli tehnyt sopimuksen keksijöiden Thomas Edisonin ja Elisha Grayn kanssa. Bell esitteli oman versionsa puhelimen toiminnasta ja sai rikkaiden sijoittajien Gardiner Hubbardin ja Thomas Sandersin hyväksynnän.[5] Hänelle myönnettiin yhdysvaltalainen patentti puhelimen keksimisestä vuonna 1876.[6] Bell Telephone Company -yhtiö perustettiin vuonna 1877.
Bell oli myös kehittämässä metallinpaljastinta vuonna 1881.
Ilmailun saralla Bell teki kokeita leijoilla ja ilmaa raskaammilla lentokoneilla. Hän alkoi suunnitella lentokoneita vuonna 1891. Vuonna 1907 hän perusti Aerial Experiment Association (AEA) -järjestön. AEA rakensi ilmajäähdytteisen lentokoneen, joka lensi Pohjois-Amerikan ensimmäisen julkisen lennon 12. maaliskuuta 1908. Bell oli läsnä uuden Silver Dart -lentokoneen esittelyssä 23. helmikuuta vuonna 1909, jolloin sillä lennettiin ensimmäinen Kanadassa lennetty lento. Bellin AEA-yhtiö kehitti myös siivekeohjausta.
Bell oli lukenut William E. Meachamin artikkelin kantosiipialuksista. Hän piti kantosiipialusta merkittävänä keksintönä ja ryhtyi kehittelemään sitä. Bellin yhtiön HD-4-kantosiipialus saavutti kymmenen vuotta kestäneen vesikulkuneuvojen nopeusennätyksen 114,04 km/h vuonna 1919.
Bell teki paljon työtä National Geographic Societyn hyväksi sekä kuurojen lasten parissa. Hän neuvoi muun muassa Helen Kellerin vanhemmat Anne Sullivanin luokse.
Huomionosoituksia
muokkaaLukuisia kappaleita Bellin kirjoituksia on Yhdysvaltain kongressin kirjastossa ja Alexander Graham Bell instituutissa, Cape Bretonin yliopistossa Nova Scotiassa. Vuonna 1880 Bell vastaanotti Volta-palkinnon 50 000 frangia. Vuonna 1940 Yhdysvaltain Postilaitos julkaisi postimerkin Bellistä. Tammikuussa 1915 Bell puhui ensimmäisen mantereen yli kantaneen puhelun, Bellin puhuessa New Yorkista ja Thomas A. Watsonin vastaanottaessa puhelun San Franciscossa. Graham Bellin saari Frans Joosefin maalla on nimetty Bellin mukaan.
Lähteet
muokkaa- ↑ Alexander Graham Bell
- ↑ Lindell, Ismo: Sähkön pitkä historia, s. 277–287. ("Bellin puhelin", "Puhelimen aikakausi", "Puhelin kehittyy") Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-358-0
- ↑ a b c Alexander Graham Bell Laboratory Notebook, 1875–1876 World Digital Library. 1875–1876. Viitattu 23.7.2013. (englanniksi)
- ↑ Alexander Graham Bell, s. 8
- ↑ Town 1988, s. 17
- ↑ Black 1997, s. 18
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alexander Graham Bell Wikimedia Commonsissa