Teollisuusyhteiskunta

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Teollisuusyhteiskunta eli teollinen yhteiskunta tarkoittaa nykyaikaista yhteiskuntaa, jossa tavarat valmistetaan teollisesti – suuressa mittakaavassa ja nopealla tahdilla tehtaissa ulkoisia energianlähteitä hyödyntäviä tuotantovälineitä käyttäen.

Teollisuusyhteiskunta syntyi teollisessa vallankumouksessa. Teollisuusyhteiskunnan ja sitä edeltäneen maatalousyhteiskunnan välillä ratkaiseva ero on maatalouden pieni merkitys bruttokansantuotteessa ja työvoiman osuudessa, mikä johtuu maatalouden koneistumisesta ja teollisuus- ja palvelualojen suuresta kasvusta.

Teollisuusyhteiskunnassa on suurkaupunkeja. Teollisuus sai työvoimaa nopeasta väestönkasvusta ja kaupunkeihin muuttaneesta maaseutuväestöstä. Tähän vaikutti maatalouden murros, mikä kasvatti maataloustuotantoa ja kutisti maatalouden työvoimatarpeen. Siitä seurasi kaupungistuminen.

Teollisuusyhteiskunta sai alkunsa teollisesta vallankumouksesta, kun kasvanut kivihiilen hyödyntäminen tarjosi aivan uuden energiamäärän ihmisen avuksi. James Wattin vuonna 1769 keksimä höyrykone mahdollisti kivihiilen tuottaman lämpöenergian muuntamisen liikkeeksi, mikä lisäsi sen käyttötarkoituksia ja kysyntää.^[1] Myöhemmin maaöljyn käyttöönotto kasvatti käytössä olleen energian määrää entisestään ja johti polttomoottorin keksimiseen. Öljy nousi 1900-luvulla teollisuusyhteiskuntien tärkeimmäksi energianlähteeksi. Vesivoimalla, kivihiilellä, ydinvoimalla ja maaöljyllä tuotettu sähkö puolestaan on 1800-luvulta lähtien monipuolistanut energian käyttötarkoituksia. Teollisuusyhteiskunnalle tunnusomaista on työn tekeminen ihmisvoiman sijaan energianlähdettä käyttävällä koneella. Tätä energianlähteisiin perustuvaa työn korvaamista kuvataan joskus energiaorjan käsitteen avulla.

Teollisuusyhteiskunnan suuret energialuokat mahdollistavat fyysisesti kookkaiden ja painavien kappaleiden rakentamisen ja kuljettamisen nopeasti. Mekaniikan toisen peruslain mukaan suuren massan liikuttaminen nopeasti vaatii paljon energiaa. Teollisuusyhteiskunnalle tyypillistä maisemaa ovat suurkaupungit ja niiden suuret rakennukset, vilkas ja nopea liikenne, suuret laivat ja satamat, rautatiet ja junat, tehtaat ja niiden savupiiput, suuret kaivokset, suuret voimalaitokset ja voimalinjat.

Teollisuusyhteiskunnan pohja oli tieto, tiede. Tiedemiehet tulkitsivat olemassaolon rakennetta ja antoivat selityksen arkielämän ilmiöille. Esimerkiksi sairaus oli bakteerien tai virusten aiheuttama elimistön epätasapainotila.

Teollisuusyhteiskunnassa tuotteet tehdään koneilla ja liukuhihnalla massatuotantona.

Teollisuusyhteiskuntaa luonnehtii kasvava monimutkaisuus, muutos, kasvava käsitteellisyys ja luonnon riisto. Teollisuusyhteiskunnan vaikuttaminen perustui pääosin talouteen, hyvinvointiin. Teollisuusyhteiskunta on valtiollinen ja valtiota suurempi kysymys. Liittokunnat ja kulttuurit ovat siinä tärkeitä.

Teollisuusyhteiskunnassa on alusta alkaen kritisoitu teollisuustuotannon aiheuttamia ongelmia: perinteisesti sen synnyttämää eriarvoisuutta ja teollisuustyön luonnetta, mutta myös erityisesti nykyään sen aiheuttamia ympäristöongelmia. Lisäksi on esiintynyt kehityskritiikkiä, esimerkiksi 1800-luvun alussa luddiitit eivät halunneet koneiden vievän ihmisten työpaikkoja.

Historiassa ei ole niinkään kiistelty teollisuustuotannon tarpeesta, vaan siitä kuka omistaa tuotantovälineet. Kapitalismin mukaan tehtaanomistajien tulee omistaa tuotantovälineet ja tämä onkin ollut vallitseva käytäntö teollisuusyhteiskunnan alusta alkaen. Sosialismin mukaan tehtaanomistajien sijaan valtion pitäisi omistaa tuotantovälineet. Pierre-Joseph Proudhonin kehittämän mutualismin mukaan tehtaanomistajien sijaan työntekijöiden pitäisi omistaa tuotantovälineet yhdessä. Proudhonin anarkististen ajatusten pohjalta syntyi myöhemmin ammattiyhdistystoimintaa kannattava syndikalismi.

Nykyään ajatukset tuotantovälineiden yhteisomistuksesta on lähes hylätty, eikä monikaan vasemmistolainen puolue kannata tuotantovälineiden yhteisomistusta. Sen sijaan demokratian aikakaudella vasemmisto kannattaa tasaisempaa tulonjakoa tulonsiirtojen kautta. Sosiaalidemokratia on yksi suosituimmista vasemmistolaisista suuntauksista esim. Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa. Maatalous- ja maaseutuväestön kannattamat agraaripuolueet ovat menettäneet suuren osan maatalouspainotteisuudestaan kun maataloudessa tarvittavan työvoiman määrä on vähentynyt. Ympäristöliike eli vihreä liike korostaa ympäristönäkökulmaa ja esittää yleisesti teollisuuden, erityisesti vesi- ja ydinvoimaloiden rakentamisen, kritiikkiä.

Teollisuusyhteiskunnan katsotaan muuntuvan ns. teollisuusmaissa jatkuvasti seurauksena kohti jälkiteollista palveluyhteiskuntaa. Monien käsitysten mukaan palveluyhteiskunnan nähdään muuttuvan edelleen tietoyhteiskunnaksi. Toisaalta näkökulmaa kohtaan on esitetty myös kritiikkiä. Institute for Integrated Economic Research -instituutin raportin^[2] mukaan OECD-maiden palveluihin ja tietoon perustuva talouskasvu on seurannut teollisuustuotannon siirtymisestä kehittyviin talouksiin, jolloin deindustrialisaatio on merkinnyt vain globaalista teollisuustuotannosta ja siihen liittyvästä työnjaosta riippuvaista paikallista ilmiötä. Raportin mukaan itsenäistä, teollisuustuotannon kasvusta riippumatonta siirtymistä kohti palvelu- tai tietoyhteiskuntaa ei ole koskaan ollut olemassa. Automaatio ja robotit yleistyvät ja se vähentää tuotantotyöntekijöiden määrää, mutta toisaalta teollisuus säilyy korkeiden työvoimakustannusten maissa.^[3]

Joidenkin mukaan teollisuusyhteiskuntaa tulee seuraamaan monimutkaisemman yhteiskunnan – jota tietoyhteiskunta edustaa – sijaan yksinkertaisempi yhteiskunta. Näkökulmaa edustavat muun muassa degrowth-liike ja kirjoittajat kuten Richard Heinberg, Dmitry Orlov ja Richard C. Duncan. Tällainen yksinkertainen yhteiskunta nähdään usein paluuna ympäristön uusiutumiskyvyn asettamissa rajoissa toimivaan maatalousyhteiskuntaan. Toisaalta yhteiskunnan rakenteiden yksinkertaistuminen useimmiten käytännössä merkitsee yhteiskunnallista romahdusta. Koska monimutkainen yhteiskunta edellyttää huomattavia määriä energiaa, katsotaan monissa analyyseissa öljyhuipun toimivan yksinkertaistumisen laukaisevana tekijänä.

Unabomberina tunnettu Theodore Kaczynski on kritoisoinut teollisuusyhteiskuntaa ja sen tulevaisuutta pamfletissaan Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus. Pamfletissa Kaczynski ennusti teollisen yhteiskunnan kohtaavan rasituksia. Useat anarkoprimitivistit kritisoivat teollisuusyhteiskuntaa, mutta sen lisäksi myös maatalousyhteiskuntaa, ja suosittelevat paluuta metsästäjä-keräilijä-aikaan.

• Öljykausi
• Työttömyys
• Yhteiskunnallinen romahdus#Teollisen yhteiskunnan romahdus