Tämä on lupaava artikkeli.

Albert Edelfelt

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hakusana ”Edelfelt” ohjaa tänne. Aatelissuvusta kerrotaan artikkelissa Edelfelt (suku).
Albert Edelfelt
Omakuva, 1887–1890.
Omakuva, 1887–1890.
Henkilötiedot
Syntynyt21. heinäkuuta 1854
Porvoo
Kuollut18. elokuuta 1905 (51 vuotta)
Porvoo
Taiteilija
Ala kuvataide
Taidesuuntaus realismi
Kuuluisimpia töitä Kuningatar Blanka, Luxembourgin puistossa, Kristus ja Mataleena, Lapsen ruumissaatto, Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä

Albert Gustaf Aristides Edelfelt (21. heinäkuuta 1854 Porvoo – 18. elokuuta 1905 Porvoo) oli suomalainen taidemaalari, graafikko ja kuvittaja. Edelfeltin tuotanto ylettyy historiamaalauksista ja muotokuvista aina naturalistisiin kuvauksiin tavallisen kansan elämästä ja impressionistisiin kohtauksiin Pariisin kaupunkielämästä ja kaunottarista.

Edelfelt on yksi merkittävimmistä suomalaisista taidemaalareista ja taide-elämän vaikuttajista, joka sai tunnustusta myös kansainvälisesti. Hän avasi aktiivisesti tietä kultakauden muille suomalaistaiteilijoille ja nuoremmille sukupolville. Edelfeltin ansiosta suomalaisten työt olivat Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 omassa paviljongissaan, eivät edustamassa Venäjän keisarikunnan taidetta.

Elämänvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edelfelt vuonna 1905.

Edelfelt syntyi Kiialan kartanossa lähellä Porvoota 1854. Hän vietti lapsuuden kesät tässä äitinsä perintökartanossa. Hänen isänsä oli ruotsalaissyntyinen arkkitehti Carl Albert Edelfelt ja äiti varakkaan porvoolaisen kauppiaan tytär Alexandra Brandt. Äiti kuului Johan Ludvig Runebergin tuttaviin,[1] ja Runeberg ja Topelius tukivat nuorta Edelfeltiä.[2] Isän varhainen kuolema johti Edelfeltit talousvaikeuksiin, mutta Alexandra Edelfelt panosti paljon lastensa koulutukseen.[1]

Edelfelt rakasti piirtämistä ja opiskeli sitä yksityistunneilla ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa jo kouluaikanaan. Ylioppilastutkinnon hän suoritti vuonna 1871.[1] Ensimmäisen taulunsa Vanha mummo Edelfelt asetti näytteille 18-vuotiaana.[3]

Edelfelt pääsi Keisarilliseen Aleksanterin-Yliopistoon lukemaan latinaa, kreikkaa ja historiaa, mutta keskittyi lähinnä osakuntaelämään. Hän lopetti opintonsa vuoden jälkeen, mutta jatkoi yliopiston piirustussalilla piirtämistä vuoteen 1873.[1] Hän jatkoi taideopintojaan Antwerpenin taideakatemiassa 1873–1874, Pariisin École des Beaux-Artsissa Jean-Léon Gérômen johdolla 1874–1875 ja 1876–1878. Edelfelt asui pääosin Pariisissa vuoteen 1891. Pietarin taideakatemiassa hän opiskeli 1881–1882. Edelfelt oli opiskellut myös Adolf von Beckerin yksityiskoulussa.[4][5]

Edelfeltin lahjakkuus herätti huomiota yliopistossa ja Suomen Taideyhdistyksen vuosinäyttelyssä 1872. Hän sai valtion stipendin lähteäkseen Antwerpenin taideakatemiaan opiskelemaan tuolloin arvostettua historiamaalausta. Edelfeltin toivottiin kuvin esittävän Runebergin runoillaan luomaa sankarimaailmaa. Euroopassa historiamaalauksen suosio oli laskemassa ja taidepiirejä kiinnosti yksityiskohtien realistisuus. Edelfelt halusi jatkaa opintojaan Pariisissa, joka oli taiteen uusien suuntausten keskus.[1]

Edelfelt osti Haikon kartanon tilanhaltijan vanhan rakennuksen vuonna 1880 ja kolme vuotta myöhemmin rakennutti itselleen ateljeen kattoikkunoineen. Hän vietti siellä kaikkiaan 26 kesää ja maalasi yli 220 teosta.[6]

Edelfelt oli myös moninkertainen valtiopäivämies, hän osallistui aatelissäädyssä valtiopäiville 1885, 1894, 1897, 1899, 1900 ja 1904–1905.[7][8][9][10][11][12]

Edelfeltillä oli hyvät suhteet Venäjän hoviin. Hovi tilasi toisinnon Kuningatar Blankasta, ja Edelfelt sai maalata keisari Nikolai II:sta virallisen ja yksityisen muotokuvan ja keisariparin nuorinten lasten muotokuvat. Henkilökohtaisella tuttavuudella Aleksanteri III:een ja Maria Fjodorovnaan lienee ollut Suomelle merkitystä. Suomen omaa osastoa vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä pidetään osaltaan Edelfeltin diplomaattisen taivuttelun tuloksena.[1]

Edelfelt avioitui vapaaherratar Ellan de la Chapellen kanssa 1888. Heillä oli yksi yhteinen lapsi, Erik (kuoli 1910). Ennen avioliittoaan hänellä oli lukuisia lyhyitä ja kolme vakavaa naissuhdetta, joista hänellä oli ilmeisesti kaksi lasta. Avioliitto hillitsi hänen naissuhteitaan noin kymmeneksi vuodeksi, mutta viimeisten vuosien aikana naissuhteita oli taas runsaasti. Ville Vallgren pelkäsi Edelfeltin sukupuolisen aktiivisuuden ja kiivaan työtahdin olevan terveydelle vaaraksi.[1] Työtahtia kuvaa se, että Bertel Hintzen laatimaan elämäkertaan on luetteloitu yli 1 100 Edelfeltin maalausta ja luonnospiirustusta.[13]

Albert Edelfelt kuoli sydänhalvaukseen 18. elokuuta 1905 Haikossa.[1]

Taiteellinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Omakuva, 1874.

Edelfelt maalasi aluksi historiallisia aiheita (Kuningatar Blanka ja Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista). Maalaustyyli muuttui vähitellen historiallisesta romantismista naturalistiseksi (Lapsen ruumissaatto, Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä). Myöhemmin hän maalasi myös uskonnollisia aiheita. Edelfeltin tunnetuimpia maalauksia ovat Jumalanpalvelus saaristossa, Merellä, Luxembourgin puistossa, Kristus ja Mataleena ja Helsingin yliopiston juhlasalin maalaus.[3]

Edelfelt maalasi myös paljon muotokuvia, esimerkiksi Louis Pasteurin, Aino Acktén ja Nikolai II:n muotokuvat. Monet niistä ovat tuohon aikaan muotiin tulleita miljöömuotokuvia, joissa malli esitettiin luonnollisessa ympäristössään. Edelfelt oli taitava tuomaan esille mallinsa parhaat puolet.[1]

Hän osallistui venäläisten ja suomalaisten taiteilijoiden näyttelyyn Pietarissa ja Mir iskusstvan kansainväliseen näyttelyyn Pietarissa 1899.[14]

Maalariroolin lisäksi Edelfelt oli graafikko ja kuvittaja. 1890-luvulla hän kuvitti tuttavapiiriinsä kuuluneen Johan Ludvig Runebergin Suomen sotaa (1808–1809) käsittelevän runokokoelman Vänrikki Stoolin tarinat.[4]

Vanhemmiten Edelfelt lähestyi jonkun verran impressionisteja. Larin Parasken muotokuva oli askel karelianismin suuntaan, mutta kun joukko kiihkeitä nuoria fennomaaneja vei Suomen taiteen kehitystä omaan suuntaansa, Edelfelt siirtyi maan taiteen johtohahmosta nuorempia tukevaan rooliin.[1] Hän tuki ja kannusti esimerkiksi Magnus Enckelliä ja Juho Rissasta.[15]

Edelfeltillä tiedetään olleen hyvät suhteet Venäjälle ja keisariperheeseen, mutta niistä ei ole juuri puhuttu julkisuudessa. Asia sai vahvistusta, kun Venäjältä Rybinskin kaupungin museosta löytyi vuonna 2017 Edelfeltin maalaus, joka esittää keisari Aleksanteri III:n veljen suuriruhtinas Vladimirin poikia. Suomessa oli uskottu, että maalaus oli kadonnut.[16]

Tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ville Vallgren, Albert Edelfelt, 1927; kuvassa professori J. J. Tikkanen puhuu patsaan paljastustilaisuudessa 22. lokakuuta 1927.[17]

Edelfelt oli ensimmäinen kansainvälisesti tunnettu suomalainen taiteilija, jonka teoksia ostettiin museoihin ja merkittäviin taidekokoelmiin.[6] Tunnetuimpana aikakautensa suomalaisena taiteilijana hänellä oli myös useita taide-elämän edustustehtäviä kotimaassa ja ulkomailla. Jo Kaarle-herttua-taulun jälkeen Edelfelt nimitettiin Pietarin Taideakatemian vapaaksi kunniajäseneksi. Lapsen ruumissaatto toi hänelle nimityksen akateemikoksi.[1]

Albert Edelfelt oli myös Tukholman ja Kööpenhaminan taideakatemian jäsen sekä toimi Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtajana 1895–1896 sekä 1898–1904 ja Suomen Taideyhdistyksen puheenjohtajana. Hän oli Ranskan Kunnialegioonan upseeri ja komentaja.[1] Edelfeltille myönnettiin Ranskan kunnialegioonan ritarimerkki vuonna 1885[15] ja mitali hänen toiminnastaan Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyn Suomen osaston hyväksilähde?.

Edelfeltin kuoleman jälkeen suomalaiset kulttuuripersoonat perustivat yhdistyksen ”Konstnärsföreningen till Albert Edelfelts minne”. Se hankki varat ja kunnosti Edelfeltin ateljeen museoksi vuonna 1951. Yhdistys muutettiin myöhemmin säätiöksi, jonka tehtävänä on vaalia Albert Edelfeltin muistoa ja pitää huolta taiteilijan ateljeemuseosta ja sen maa-alueesta Haikossa.[18]

Svenska litteratursällskapet i Finland on julkaissut Edelfeltin kirjeitä internetissä.[19]

Vuonna 2009 valmistui Porvooseen taiteilijan mukaan nimetty Albert Edelfeltin koulu.[20]

Maalauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia tunnetuista maalauksista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mir iskusstva
Taiteen maailma 1898–1924
Boris Kustodijev, Mir iskusstvan taiteilijat ryhmäkuvassa, 1916–1920.
Boris Kustodijev,
Mir iskusstvan taiteilijat ryhmäkuvassa, 1916–1920.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Aimo Reitala: Edelfelt, Albert (1854 – 1905) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 1997. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 25.7.2015.
  2. ↑ Albert Edelfelt Ateneumin taidemuseo. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 1.12.2015.
  3. ↑ a b Kyllikki Laakso: Historia s. 515, Pikku jättiläinen, WSOY, 1986. ISBN 951-0-12416-8
  4. ↑ a b Albert Edelfelt taiteilijamatrikkelissa
  5. ↑ Mir iskusstva – Taiteen maailma, Ateneum, Helsinki, Venäläinen museo, Pietari 1998, (Ateneumin julkaisut no 8), ISBN 951-53-1818-1 s. 316
  6. ↑ a b Albert Edelfelt – Suomen kansainvälisesti merkittävin taiteilija Visit Porvoo. 2010. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 1.12.2015.
  7. ↑ Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen 1885. Första häftet. Helsingfors: Hufvudstadsbladets Tryckeri, 1886, ss. 1-3.
  8. ↑ Förteckning öfver Finlands till landtdagen i Helsingfors år 1894 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen 1894. Tredje delen. Helsingfors: Helsingfors Central-Tryckeri, 1895, ss. 1537-1544.
  9. ↑ Förteckning öfver Finlands till landtdagen i Helsingfors år 1897 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen 1897. Tredje häftet. Helsingfors: Helsingfors Centraltryckeri, 1897, ss. 1699-1707.
  10. ↑ Förteckning öfver Finlands till urtima landtdagen i Helsingfors år 1899 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll fördt hos Finlands Ridderskap och Adel vid Urtima Landtdagen 1899. Helsingfors: Helsingfors Centraltryckeri, 1899, ss. 207-215.
  11. ↑ Förteckning öfver Finlands till landtdagen i Helsingfors år 1900 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen år 1900. Tredje häftet. Helsingfors: Helsingfors Centraltryckeri, 1900, ss. 1117-1125.
  12. ↑ Förteckning öfver Finlands till landtdagen i Helsingfors år 1904–1905 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen år 1904–1905. Andra häftet. Helsingfors: Helsingfors Centraltryckeri, 1905, ss. 795-804.
  13. ↑ Laitinen A: Albert Edelfeltin taiteen suhde impressionismiin, s. 3. Jyväskylän yliopisto, 2015. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.12.2015).
  14. ↑ Mir iskusstva – Taiteen maailma, Ateneum, Helsinki, Venäläinen museo, Pietari 1998, (Ateneumin julkaisut no 8), ISBN 951-53-1818-1
  15. ↑ a b Albert Edelfelt Kultakausi. Opetushallitus / Gallen-Kallelan Museo. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 1.12.2015.
  16. ↑ Mikkonen, Erkka: Kadonneeksi luultu Edelfeltin teos löytyi venäläismuseosta Ylen uutiset. 18.4.2017. Viitattu 18.4.2017.
  17. ↑ Albert Edelfelt (Arkistoitu – Internet Archive) Julkiset veistokset. Helsingin kaupungin taidemuseo. Viitattu 5.3.2011.
  18. ↑ Albert Edelfeltin säätiö Albert Edelfeltin ateljee. Viitattu 1.12.2015.
  19. ↑ Albert Edelfelts brev från tidig ungdom publiceras på nätet Svenska litteratursällskapet i Finland. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 3.12.2015. (ruotsiksi)
  20. ↑ Ravantti, Kaisu: Suomalaisen kuvataiteen jalanjäljillä Projektiuutiset. 2009. Arkistoitu 24.6.2015. Viitattu 20.2.2024.
  21. ↑ Miikka Hujanen, Laura Manninen: ”Isoäidin tarina” piti tällä kertaa paikkansa – kuolinpesästä löytyi aiemmin tuntematon Albert Edelfeltin maalaus Ilta-Sanomat. 8.10.2019. Viitattu 23.10.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Albert Edelfelt.


Edelfeltiä koskevat sivut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edelfeltin maalauksia koskevat sivut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Albert_Edelfelt&oldid=22709460”